Juhannussauna Ähtärissä

Aattoillan kohokohta oli tietysti käydä savusaunassa. Sauna on peräisin 1700-luvulta ja se  lämmitetään vajan puolelta. Tätä saunaa lämmitetään 7 tuntia ja siellä saa ihanan pehmeät löylyt.
Tämä kuva on otettu juhannuspäivänä, kun sain vielä pienet höyryt kiviltä.
Hankaniemi on oikea maisemien aarreaitta. Jatta on luonut siitä paratiisin ja minulla on ollut tilaisuus käydä siellä monina vuosina.
Sää on vaihdellut, mutta oli tosi tuuri pelata Moksugolfin 9 reikää kuivassa säässä. Ilalla alkoikin rankka sade, mutta grillikatoksen suojissa vietimme toisen hauskan illan. Huomenna lähden ajelemaan kotia kohti ja vältä taas ruuhkat.
Miten teidän kaikkien Juhannus? kirjoitellaan ja lähetellään kivoja kuvia.

Kirjeitäni 50-luvulta

Pirkko-siskoni kirjeiden joukosta löysin kasan Rovaniemelle kirjoittamiani kirjeitä, jota valaisevat, kuinka köyhää opiskelijan elämä oli. Sain opiskeluuni ja elämääni rahat isältäni, vuokrarahat tulivat kuukausittain, mutta esim. kirja-rahat piti pyytää erikseen.
"29.9.-50 Saamani rahat menevät vuokraan ja kurssimaksuun. Niihin raha meneekin, mutta enköhän tule kuukauden toimeen. Pienet tarpeeni jätän huomioon ottamatta. Jouluksi en pääse kotiin, koska ei ole matkarahaa. Voisitteko lähettää minulle sen sinisen baskerini, tarvitsen välttämättä sen, koska huomenna (30.9) loppuu ylioppilaslakin pito ja sen jälkeen joudun kulkemaan  paljain päin, eikä se ole kovin mukavaa, kun käy niin kova tuuli?"
Kävin Skytän perheessä Suomenlinnassa pesemässä pyykkini, täysihoidossa saan muu ruoan, mutta voi pitää pyytää Rovaniemeltä.
Kirjeet kertovat vuosilta 1950-1956, miten rovaniemeläinen tyttö pärjäili opiskelussaan ja valmistui sitten v.1957 lääketieteen lisensiaatiksi.Se on yksi vaihe simu-mummin elämää.

Satulavenytin sai kaverin

Viime viikolla menin takaisin Kytäjälle Karin taloon.(isäni syntymäkoti)Näin Tallin vintillä oudon tuolin, joka piti saada esille. Tapasin nykyisen omistajan pojat, jotka auttoivat minua. Oli löytynyt tuoli, josta kuva. Se on vanha ja maali on rapistunut. Arvelumme on, että se on Isoisäni Edvardin tekemä ja peräisin 1800- luvulta. Toin sen kotiin ja nyt soitan konservaattori-Kimmolle ja pyydän saada käydä hänelle sitä näyttämässä ja jos hän voisi sen kunnostaa.. Odotan jännityksellä, mitä saan aikaiseksi. Siitä sitten myöhemmin lisää. Simu kun olen, en voi jättää asiaa puolitiehen. heippa vaan

Mitä tänään? Kiitokset diakkarilaisille eilisestä!

Eilen otin navigaattoriin matkan kotoani Eläintarhantielle ravintola Pirittaan ja siellä helteisellä terassilla tapasin Enne-Liisan, Marjan ja Aiskon. Olemme yhdessä tehneet vuosia sitten töitä Diak.laitoksella. Oli kiva muistella menneitä, syödä hyvää ruokaa ja katsella kaunista maisemaa Töölönlahden yli keskustaan. Olen iloinen, kun "tytöt" pitävät huolta vuotuisesta tapaamisesta, kiitos teille. Marja oli ollut Prahassa, Enne-Liisa Barcelonassa ja Aisko hiihtelemässä Ylläksellä.
Jonna oli muuten kerännyt suuren määrän korvasieniä Ylläkselta, niista oli saatu Rovaniemen pakkaseen 5 kiloa!!!
Tänään lähden Kytäjälle katselemaan vanhoja esineitä isoisäni Edvardin ajalta. Luetteloin ja kuvaan niitä. Saatanpa jäädä kartanoon yöksi ja aamulla pelata golfin. Kuuma päivä on tulossa, mutta eihän se tapa, kun juo tarpeeksi ja pysyttelee varjossa.
Aamut ovat parhainta aikaa ajatuksien juosta, suunnitella ja jopa toteuttaakin, niinkuin nyt tämän sekavan tekstin tekeminen vaatii koneen ja blogin avaamisen. Avaa sinä omasi! simu täällä.

Hyppyhiiri esimerkkinä ihmiselle toisen auttamisesta

Kuva "hyppyhiiresta"blogiini" tuli jo eilen.
Ystäväni Aili Suomenniemeltä kertoi eläinkokemuksestaan.
Hänellä on talon takapihan kalliolla ihana mökki nimeltään "Lemmen pesä". Siellä voi vieras yöpyä. Kuusi leveää rappua vie mökkiin. Aili istui sisällä pöydän ääressä ja ketseli kun rappujen yläpäähän ilmestyi hänelle tuttu hyppyhiiri vierellään oravan poikanen. Ilmeisesti poikanen oli pudonnut pesästään ja piileskeli mökin alla.
Hiiri hyppeli kaksi rappua alas ja pysähtyi katsomaan oravaa, siinä odotellessaan orava lähti tulemaan alas. Näin hiiri hyppeli raput kaksi kerrallaan ja toi oravan alas maahan, jossa oli auringonkukan siemeniä. Niitä orava alkoi nakerrella.
Ailin ihana koira " Miina" (kääpiösnautseri)juoksenteli ulkona ja näki oravan, Ailin komennossa Miina pani tassun oravan hännälle ja kun oravan käänsi katseensa koiraan, se nuolaisi oravan kasvoja. Voiko luonnossa ihanampaa kohtausta nähdä. Kerro sinäkin oma tarinasi
Hyppyhiiri painaa vain 15 grammaa!!!!!

Kuvien esine

Esine on siis 1800-luvulta, isoisäni Edvard Karinen oli puuseppä-ammatin lisäksi satulaseppä, jonka kerrotaan tehneen satuloita mm. Kytäjän kartanoon. Tällä paljon käytetyllä esineellä hän venytti märkää nahkaa sopivan ohueksi.Karin talon eteisessä on monia muitakin vanhoja esineitä, jotka ovat isoisän ajoilta peräisin. Niitä menen sinne lähiaikoina luetteloimaan ja kuvaamaan. Siispä taas hyvää kesäistä viikkoa, nauttikaapa siitä, aivan kuin Simukin