Kettu Herttoniemen Sahaajankadulla

Ajelin Herttoniemeen Helsingin keskustan kautta, kun tunsin sen reitin vanhastaan.
 Lopulta löysin Sahaajakadun, pysähdyin katsomaan talon numeroita, kun juuri matkakohteeni piha-alueelta ilmestyi jalkakäytävälle, ensin mielestäni pieni irrallaan oleva koira. Tarkemmin sitä katsoessani näin, että se oli punertava kettu ja se kantoi suussaan saalistaan, isoa rottaa. Kamalaa, rotan häntä roikkuin melkein kadun pintaan. Siihen se pysähtyi hetkeksi ja katseli ympärilleen ja sitten rottaa roikottaen juoksi autoni edestä oikealla olevaan pusikkoon. Olispa ollut kamera!
Kyllä vieläkin väreet kulkevat iholla.
Kävin konservaattori K.O:n luona viemässä puhdistettavaksi sen isoisäni tekemän tuolin, josta olen aikaisemmin kertonut. Hänellä on hurjasti suuria töitä, lupasi laittaa valmiiksi tänä vuonna. Sanoin, että ei ole kiirettä, on se ollut tallin vintillä n.150 vuotta.
En ole ollutkaan koskaan niin lähellä kettua elämässäni, oletko sinä lukijani kerro?!!

Elokuun hämärät, suloiset illat.

Pari viikkoa tätä ihanaa suven aikaa. Metsät ovat täynnä luonnon antimia. Sade ja lämpö synnyttävät sienet. Mustikat on kerätty, pusseissa pakasteessa. Pussista on kiva ravistella puuron päälle aamuisin.
Olen vaihtanut puuron koostumusta. Puolet kauraryynejä ja puolet soijarouhetta, valmistuu mikrossa ja käytän maidon sijasta vähärasvaista soijamaitoa. Sitten siihen kaiken kukkuraksi mustaviinimarja-murskaa (sokeritonta) ja mustikoita.
Aamulla olen jo lehteä lukiessani syönyt omenan ja suuren porkkanan.
Pidän perheelle ja muutamille iki-ystävilleni kestit loppukuusta. Mustikka-muffinit, juustokakku ja kantarellipiirakka ainakin. Kerro, mitä muuta voisin tarjota.
Siivoiluni olen aloittanut makuuhuoneesta. Ovatpas tavarat kummasti kasautuneet ja aivan väärissä paikoissa. Kukahan täällä on oikein peuhannut??!!
Vaikka yksin asun, pölyä kertyy. Syytän rautatien läheisyyttä ja ilman pölyjä. Itseäni saan kai eniten syyttää.
Eipäs nyt syytellä, ollaan iloisia ja nautitaan tästä suven päivästä Heippa vaan

Suomen suvi 4

Jälleen tiellä itään.
Jaakko I oli kutsunut meidät "Laady"-ryhmän päiväksi Mäntyharjun Salmelaan. 31.7.11 oli Helenan päivä.
Olin lastannut auton, ollakseni myöskin mustikka-reissulla.
Tapasimme kello 12. "Kesäheinän" pihassa, jonne oli katettu pöytä huvimajaan seitsemälle.
Yhteisen helteisen päivän aloimme maljalla, muistelimme ystäväämme Helenaa, hänen päivänään.
Taidenäyttelyn vuoro oli seuraava ja Kello 14.30 alkoi kirkossa konsertti.
Varmasti akustiikaltaan Suomen parhaita, esiintyjät samoin, eli Juha Uusitalo ja hänen urkurinsa.
Konsertin jälkeen kuljimme autoletkassa muutaman kilometrin verran Jaakon kesäpaikkaan järven rantaan. Isäntä piti hyvää huolta tarjomuksista ja keskustelu kulki kovaäänisenä, kaikki puhuivat yhtä aikaa, niinkuin aina ennenkin.
Se oli suvea parhaimmillaan se päivä ja kiitos kuuluu Jaakolle.
Erkanimme eri suuntiin.
Mustikka-retkeksi muuttuneesta suvesta sitten seuraavalla kerran.