Odottelua
Ihme tämä elämä, kun koko ajan odottaa jotain. Nyt odotan huomista päivää, kun menen ystäväni Sirkan luokse viettämään yhteistä nimipäivää.
Tiistaina menen konserttiin, torstaina oopperaan (Carmen). Niin odotan sunnuntaina menoa Kytäjälle kuvaamaan arkiston sivuja, joissa kerrotaan sukuni työpäivistä kartanossa 1800-luvulla. Niitä aikoja ei tarvitse odottaa, ne ovat olleet olemassa ainakin 200 vuotta.
Ruokavalioni on pysynyt lähes samana. Porkkanaa, omenaa. Kaura-soijarouhe-puuro marjojen kanssa, Piimää, voileipä. Paino on pysynyt samana.
Kyllä tämä tästä, voisin olla vähän virkeämpi ja kirjoittaa enemmän. Sitten toiste,moi