Enne

Enne
Eilen istuin lounasaikaan Kytäjän kartanon toimistolla. Veijo laittoi ruokaa, savulohta!
Siitä mieleeni muistui vuosia sitten Angelin Pyhäjärvellä seuraavanlainen tapaus: Oli Vapun päivä ja Jounin joukko, 4-5 henkeä olimme pilkillä ja saimme kiitettävästi kalaa. Aurinko paistoi ihanasti. Päätimme mennä syömään välillä Pierranniemeen ja tulla sitten illan suussa takaisin.
Pari tuntia siinä kului.
Lähdin kävelemään rannalle ja kas mitä olikaan tapahtunut. Jään reuna oli 50 metrin päässä ja rannan kivikko oli häipynyt veteen. Siis tulva alkoi hetkessä niinkuin se monesti Pohjois-Lapissa tapahtuu.
Sitä siinä Veijon kanssa ihmeteltiin, kun matkapuhelimeni soi. Siellä puhuu Jouni, josta en ole moneen vuoteen kuullut mitään.
Tämä on varmasti ENNE!!!!
Oletko itse kokenut sellaista. Olet varmaan, kerro. Jouni, angelin tyttöjen isä oli ainakin kanssani samaa mieltä.

Tuntematon emäntä DVD

Tuntematon emäntä DVD
Sain tänää iloista postia. "Tuntematon emäntä" elokuva on nyt dvd, ja sitä saa ostaa kotiin katsottavaksi. Sain Kinostosta yhden kappaleen, jossa luki kiitokset Elinalta, Tarulta ja Joukolta, eli tekijäöltä
Elokuvaa on katsottu kaikkialla ja se on koskettanut syvälle.
Kaikilla meillä on omassa perheessä muistot, ainakin tieto vanhempien ja isovanhempien kohtaloista sotiemme aikana. Nyt onkin aika muistuttaa niistä tapatumista, ottaa vanhat kirjeet ja kuvat esille ja näyttää omille lapsille ja kertoa heille, miten rauhan tielle pääsyyn tarvittiin paljon työtä, ja hyvin paljon uhreja.
Vuoden vaihteen aikaan Kinosto saattaa tuoda elokuvaa esille monella tavalla, olen kuullut.
Mietinkin kenen kanssa elokuvaa katsoisin tästä DVD:stä, koska minulla ei ole kotona niitä laitteita, kannettavassa koneessakaan sitä ei ole.
Hyviä elokuvahetkiä toivotan, kertokaa omista muistoista vaikka simulle

Voi voita

Voi voita
Tälle hulluuten saakka keksitylle voin syönnille on keksitty nimikin,"KARPPAUS".  Nyt on käynyt niin hullusti, ettei Valio ehdikään tehdä tarpeeksi voita ihmisten syödä ja hotkia.
Kun olin lapsi ja isompikin, kotona oli monta lypsylehmää, paras oli se, jonka maidossa oli eniten rasvaa, että saatiin enemmän voita. Nyt siis lehmille syöttämään sellaista rehua, että saadaan enemmän voita. Rehua syömällä se rasva kehittyy
Niin minullekin kehittyi niin paljon rasvaa, että paino nousi koko ajan ja mikä oli vielä pahempi, sepelvaltimoiden seiniin alkoi kiinnittyä kolesterolia ja -80 luvulla meinas mennä henki, kun kaksi suurta suonta oli melkein tukossa ja jouduin kiireelliseen ohitusleikkaukseen.
Siitä opin sen, että voita en syö.Sain painoni putomamaan 25 kiloa ja opin uuden ruokavalion pitääkseni nykyisen painoni. Rasvan käyttöni on hyvin kohtuullista, hiilarit tulee kasviksista ja marjoista ja proteiinia syön monessa muodossa.
Kun minun sepelvaltimoni kuvattiin muutama vuosi sitten, kaikkialta ahtaat kohdat olivat häipyneet.
Pitäisiköhän minunkin alkaa karpata, että saisin taudin takaisin.
Kerropa syyt, miksi karppaat, voisin ottaa oppia. simu on todella ihmeissään.

ONNI

ONNI sisältää  monenlaista sisäistä tunnetta ihmisessä. Onnen potkun voi kokea vaikka aamulla, kun saa itsestään irti lähteä lenkille. Sellaisen oikean hevosenpotkun sain eilen. Kerroin jopa vastaantuleville Gallträskin rantapolulla tästä, näkivät varmasti, että olin onnellinen. Tuuli kävi ja lammen tumma pinta oli korkealla.
Viikko sitten pääsin näkemään maailman ihanimman onnen säteilevän nuoren äidin ja isän kasvoilla. Aiheena oli pieni nyytti Tompan sylissä, vauvelihan siellä.
"Mikä elo onnellinen/Keinuvassa kehtolinnass!/Siellä kiikkuu oravainen/Armaan kuusen äitinrinnass"(Aleksis Kivi)
Olen kokenut pitkän elämäni aikana monia onnen hetkiä. Monesti olen ollut onnekas.
Olen kiitollinen, että saan näitä hetkiä kokea.
Kerro omista onnen hetkistäsi vaikka simulle.

Hei kaikki, valkosipulin tanssiinkutsu kajahtaa 28.10 Sen viettoon löytyy ainoa oikea paikka Poliisien maja Lauttasaaressa.
Menu sisältää valkosipulia kaikissa mahd. muodoissa, esim. valkosipulisuolakurkku,valkosipulipatonki ja valkosipulilla maustetut karitsanliha-mangoldikääryleet. Tänä vuonna täytekakussa ei ole valkosipulia, mutta sitä voisi olla, eiks. vaan!
Hiuskoristeet ovat nyt naisten asuissa, pukeutuminen on vaihdellut vuosien myötä.
Swingin Mestarit Pentti Mutikainen johdolla tansittävat väkeään svengaten.
Ylläreitä ja onnenarpoja löytyy.
Sinne säntäämme taas joukolla.Valkosipulin ystäviin voi aina liittyä ja tulla mukaan. Näette Simunkin paikalla

Odottelua
Ihme tämä elämä, kun koko ajan odottaa jotain. Nyt odotan huomista päivää, kun menen ystäväni Sirkan luokse viettämään yhteistä nimipäivää.
Tiistaina menen konserttiin, torstaina oopperaan (Carmen). Niin odotan sunnuntaina menoa Kytäjälle kuvaamaan arkiston sivuja, joissa kerrotaan sukuni työpäivistä kartanossa 1800-luvulla. Niitä aikoja ei tarvitse odottaa, ne ovat olleet olemassa ainakin 200 vuotta.
Ruokavalioni on pysynyt lähes samana. Porkkanaa, omenaa. Kaura-soijarouhe-puuro marjojen kanssa, Piimää, voileipä. Paino on pysynyt samana.
Kyllä tämä tästä, voisin olla vähän virkeämpi ja kirjoittaa enemmän. Sitten toiste,moi

Sieniretkeilyä ruskametsissä

Olen ollut kolme päivää Suomenniemellä, sää on aurinkoinen, ihana. Metsän siimeksessä ei tuule ja pehmeässä sammaleessa on kiva kulkea. Ystäväni Arja tietää paikat ja löytää suppilovahverot. Minä voin seistä niiden keskellä huomaamatta mitään, ennenkuin Arja ilmoittaa, että alapa sirkka kerätä.
Hirvikärpäsiä ei ole yhtään. Olemme varustautuneet niiden varalle voitelemalla niskaa kamferi-tipoilla. Samoilla tipoilla joita tiputettiin sokeripalaan ja annettiin isälle, kun häntä otti sydämestä.
Lampaankääpää oli myös paljon ja nyt Arja tekee ruokaa ja paistaa niitä.
Tässä vain laiskottelen. Ulkoilu tekee terää!
Siispä kipittäen metsään kokemaan samanlaista kuin Simu.

Le Havre

Le Havre

Siinä se on. Sain syntymäpäivälahjaksi Saaralta ja Tomilta elokuva-illan Isossa Omenassa.
Katsoimme Le Havren!!!!!!
Miten koin sen. Kaurismäkeläinen, täynnä yksityiskohtia, valon ja varjon leikkiä kuivan heinän läpi, satama-alue, kontit. Yksi oranssi kukka kuvan laidassa. Kengänkiilloittaja kadun kulmassa,satamassa,torilla. Sellaisen kiilloittajan tapasin Madridin vanhalla torilla, mustapukuinen herrasmies, musta salkku vierellään, istui kolmijalkatuolilla lukien paikallista lehteä. Hänen kenkiään kiilloitti espanjalainen, mutta tunnelma oli sama. Otin kuvia.
Ransakalaisen elokuvan tunnelmaa nykyajassa. Omat muistoni Antibesin vanhan kaupungin kujilta, kaupoista. Muistot ovat niin voimakkaita, että haistan jopa vihannetorin tuoksun, kun syksyisin tori on täynnä herkkutatteja,leppärouskuja ja suppilovahveroita.
Satama-alue ja kontit, kimaltava vesi toivat mieleeni Rotterdamin sata-alueen, jossa kiertelin turistialuksella Saaran ja Tompan kanssa. Siitäkin matkasta on pian vuosi!!
Haluan nähdä elokuvan uudelleen. Sinäkin voisit lisätä omia elokuvakokemuksiasi tällä. Suosittelen
Iloa syksyisiin päiviin lukijoilleni toivoo simu

Suven muistelua kaiholla
On sunnuntai-aamupäivä. Eilen kävin Kytäjällä katsomassa, miten arkistokirjat saadaan paikoilleen ja niitä voi ruveta tutkimaan. Tarvitaan hyllyjä ja monta muuta asiaa. Voin kuvitella, että siellä entisen asemarakennuksen, nykyään kartanon konttorin yläkerrassa on mainio paikka ja rauha käydä läpi kartanon yli 300-vuoden ikäistä historiaa.
Sieni-aika on jatkunut ja kuivattelen niitä jaettavaksi nuorille perheille. Itselläni on jo kaikki paitsi suppikset, joita on paljon tulossa.
Olen mennyt Aalto-yliopiston vanhan ruotsin kielen kurssille. Joka tiistai Jouluun saakka istun Kansallisarkiston alakerran luentosalissa 1.5 tuntia, kun dosentti Anneli Mäkelä-Alitalo käy läpi kirjaimia ja tekstiä nyt 1500-luvulta. Nyt tuntuu siltä, että se voisi olla vaikka hepreaa!!
Olen innostunut.
Tekis mieli?
Syksyinen golfmatka la Gomeralle
Junamatka Rovaniemelle
En nyt keksi muuta. Mille matkoille sinun mielesi tekee? terveisin taas simu

Metsägolfia ja kehnäsienen poimintaa Rajamäellä

Olipa hieno viikonloppu Rajamäellä. Pelasimme ystävien kesken vuodesta 2004 pelatun leikkimielisen, mutta ääritosissaan otetun lähipelin, jonka Miki voitti. Hyvä Miki ja onnea.
Olin ainoa nainen kahdeksan pelaajan joukossa, eli voitin siis naisten sarjan, niinkuin aina ennenkin. Hyvä sirkka ja onnea.
Elinen päivä meni sienien poiminnassa. Saaliina oli valtava määrä 3 tähden, hienotuoksuisia kehnäsieniä, joita oli ihana keivella pehmeästä sammaleesta, pieniä ihania.
Nyt kuivaan niitä. Kuivatutu sienet maistuvatkin sitten omalta itseltään, kun niitä talvella syö. Niin-kulta, haluatko niitä kuivattuna, samoin Saara??!!
Tämän päivän lepäänkin, kyllä siinä kyykkimisessa selkälihakset menevät hapoille.
tervepä taas simu lähettelee haleja kaikille

Kettu Herttoniemen Sahaajankadulla

Ajelin Herttoniemeen Helsingin keskustan kautta, kun tunsin sen reitin vanhastaan.
 Lopulta löysin Sahaajakadun, pysähdyin katsomaan talon numeroita, kun juuri matkakohteeni piha-alueelta ilmestyi jalkakäytävälle, ensin mielestäni pieni irrallaan oleva koira. Tarkemmin sitä katsoessani näin, että se oli punertava kettu ja se kantoi suussaan saalistaan, isoa rottaa. Kamalaa, rotan häntä roikkuin melkein kadun pintaan. Siihen se pysähtyi hetkeksi ja katseli ympärilleen ja sitten rottaa roikottaen juoksi autoni edestä oikealla olevaan pusikkoon. Olispa ollut kamera!
Kyllä vieläkin väreet kulkevat iholla.
Kävin konservaattori K.O:n luona viemässä puhdistettavaksi sen isoisäni tekemän tuolin, josta olen aikaisemmin kertonut. Hänellä on hurjasti suuria töitä, lupasi laittaa valmiiksi tänä vuonna. Sanoin, että ei ole kiirettä, on se ollut tallin vintillä n.150 vuotta.
En ole ollutkaan koskaan niin lähellä kettua elämässäni, oletko sinä lukijani kerro?!!

Elokuun hämärät, suloiset illat.

Pari viikkoa tätä ihanaa suven aikaa. Metsät ovat täynnä luonnon antimia. Sade ja lämpö synnyttävät sienet. Mustikat on kerätty, pusseissa pakasteessa. Pussista on kiva ravistella puuron päälle aamuisin.
Olen vaihtanut puuron koostumusta. Puolet kauraryynejä ja puolet soijarouhetta, valmistuu mikrossa ja käytän maidon sijasta vähärasvaista soijamaitoa. Sitten siihen kaiken kukkuraksi mustaviinimarja-murskaa (sokeritonta) ja mustikoita.
Aamulla olen jo lehteä lukiessani syönyt omenan ja suuren porkkanan.
Pidän perheelle ja muutamille iki-ystävilleni kestit loppukuusta. Mustikka-muffinit, juustokakku ja kantarellipiirakka ainakin. Kerro, mitä muuta voisin tarjota.
Siivoiluni olen aloittanut makuuhuoneesta. Ovatpas tavarat kummasti kasautuneet ja aivan väärissä paikoissa. Kukahan täällä on oikein peuhannut??!!
Vaikka yksin asun, pölyä kertyy. Syytän rautatien läheisyyttä ja ilman pölyjä. Itseäni saan kai eniten syyttää.
Eipäs nyt syytellä, ollaan iloisia ja nautitaan tästä suven päivästä Heippa vaan

Suomen suvi 4

Jälleen tiellä itään.
Jaakko I oli kutsunut meidät "Laady"-ryhmän päiväksi Mäntyharjun Salmelaan. 31.7.11 oli Helenan päivä.
Olin lastannut auton, ollakseni myöskin mustikka-reissulla.
Tapasimme kello 12. "Kesäheinän" pihassa, jonne oli katettu pöytä huvimajaan seitsemälle.
Yhteisen helteisen päivän aloimme maljalla, muistelimme ystäväämme Helenaa, hänen päivänään.
Taidenäyttelyn vuoro oli seuraava ja Kello 14.30 alkoi kirkossa konsertti.
Varmasti akustiikaltaan Suomen parhaita, esiintyjät samoin, eli Juha Uusitalo ja hänen urkurinsa.
Konsertin jälkeen kuljimme autoletkassa muutaman kilometrin verran Jaakon kesäpaikkaan järven rantaan. Isäntä piti hyvää huolta tarjomuksista ja keskustelu kulki kovaäänisenä, kaikki puhuivat yhtä aikaa, niinkuin aina ennenkin.
Se oli suvea parhaimmillaan se päivä ja kiitos kuuluu Jaakolle.
Erkanimme eri suuntiin.
Mustikka-retkeksi muuttuneesta suvesta sitten seuraavalla kerran.

Suomen suvi 3

Nyt olen kyllä kulkenut lähes 1000 kilometriä, yksin autoillen. Auto on kotini, se sisältää takakontissa golfbägin, takapenkillä on tietokone, vaatekassi ja vaikka mitä.
Viimeksi lähdin viikko sitten ajamaan Savonlinnan ja Kerimäen kautta Kiteen Heinoniemeen. Siellä asuin suuren järven rannalla omassa mökissä. Isäntäväen kanssa söin ateriani. Keitinpä kalakeitonkin, joka sai kovat kehut. Verkoissa oli kuhaa, haukea, ahvenia ja säynettä.Erkki teki monenlaista herkkua.
Mustikoita oli joka paikassa, kuljin 6 kertaa marjassa. Pari kertaa istuin mönkijässä,
Kiteellä liikkuu karhuja, mutta en nähnyt.
Kotiin ajoin 430 kilometriä, piti päästä pian kotiin, kun marjat ja kalat piti saada jäisinä omaan pakkaseen. Siinä onnistuinkin hyvin.
Nyt olenkin muutaman päivän kotona. Seuraavasta retkestäni kerronkin sitten vaikka ensi viikolla.
On ihana Suomen suvi. Miten sinun suvesi, ystäväni!

heinäkuun hellimä

Aika kuluu, juoksee, kiitää, huilaa hulluna.
Kun aamun askareet on ainakin puoliksi tehty
Ajan kulumista puolille päivin ei huomaa.
Onko se vain kulkenut joutuisasti.
Ajatuksethan ne hulluna kiitää miljooniin suuntiin.
Ei aika.
Ajan kulkua en voi estää,
en myöskään ajatuksieni kiitoa.
Semmonen juttu!

Suomen paksuin kuusi?

Tässä se mahdollisesti on.
Olin Ähtärissä Juhannuksen vietossa, josta aikaisemmin kerroin. Hankaniemen Lasse "ilmoitti" minulle, että nyt mennään käymään "Pytingissä" ja ota kamera mukaan. Pytinki on paikkakuntalaisten antama nimi Fiskarsin omistamalle upealle rakennukselle ja pihapiirille Hankaveden rannalla. Kohde on nyt suojeltu. Olen monet kerrat ollut sen ympäristössä kantarelleja ja tatteja poimimassa.
Niinpä matkaan.Pihapiirin reunasta menimme kunnolla puskaiseen kuusikkoon ja siellä se oli!
Mittasimme rungon noin 1/5-metrin korkeudesta ja saimme 4,8 metriä.
Oletko ikinä kuulluut niin paksusta kuusesta. Netistä löytyy kyllä kuusen korkeusennätyksiä, mutta näin paksua ei löydy.
 Etsi sinäkin ja kerro, missä paksumpi on!
Sain hyvän reseptin "Salsa Verdestä". Täytyy käydä ostamassa anjoviksia. Kaprista on ja parekkeella kasvaa kovasti basilikaa.

Juhannussauna Ähtärissä

Aattoillan kohokohta oli tietysti käydä savusaunassa. Sauna on peräisin 1700-luvulta ja se  lämmitetään vajan puolelta. Tätä saunaa lämmitetään 7 tuntia ja siellä saa ihanan pehmeät löylyt.
Tämä kuva on otettu juhannuspäivänä, kun sain vielä pienet höyryt kiviltä.
Hankaniemi on oikea maisemien aarreaitta. Jatta on luonut siitä paratiisin ja minulla on ollut tilaisuus käydä siellä monina vuosina.
Sää on vaihdellut, mutta oli tosi tuuri pelata Moksugolfin 9 reikää kuivassa säässä. Ilalla alkoikin rankka sade, mutta grillikatoksen suojissa vietimme toisen hauskan illan. Huomenna lähden ajelemaan kotia kohti ja vältä taas ruuhkat.
Miten teidän kaikkien Juhannus? kirjoitellaan ja lähetellään kivoja kuvia.

Kirjeitäni 50-luvulta

Pirkko-siskoni kirjeiden joukosta löysin kasan Rovaniemelle kirjoittamiani kirjeitä, jota valaisevat, kuinka köyhää opiskelijan elämä oli. Sain opiskeluuni ja elämääni rahat isältäni, vuokrarahat tulivat kuukausittain, mutta esim. kirja-rahat piti pyytää erikseen.
"29.9.-50 Saamani rahat menevät vuokraan ja kurssimaksuun. Niihin raha meneekin, mutta enköhän tule kuukauden toimeen. Pienet tarpeeni jätän huomioon ottamatta. Jouluksi en pääse kotiin, koska ei ole matkarahaa. Voisitteko lähettää minulle sen sinisen baskerini, tarvitsen välttämättä sen, koska huomenna (30.9) loppuu ylioppilaslakin pito ja sen jälkeen joudun kulkemaan  paljain päin, eikä se ole kovin mukavaa, kun käy niin kova tuuli?"
Kävin Skytän perheessä Suomenlinnassa pesemässä pyykkini, täysihoidossa saan muu ruoan, mutta voi pitää pyytää Rovaniemeltä.
Kirjeet kertovat vuosilta 1950-1956, miten rovaniemeläinen tyttö pärjäili opiskelussaan ja valmistui sitten v.1957 lääketieteen lisensiaatiksi.Se on yksi vaihe simu-mummin elämää.

Satulavenytin sai kaverin

Viime viikolla menin takaisin Kytäjälle Karin taloon.(isäni syntymäkoti)Näin Tallin vintillä oudon tuolin, joka piti saada esille. Tapasin nykyisen omistajan pojat, jotka auttoivat minua. Oli löytynyt tuoli, josta kuva. Se on vanha ja maali on rapistunut. Arvelumme on, että se on Isoisäni Edvardin tekemä ja peräisin 1800- luvulta. Toin sen kotiin ja nyt soitan konservaattori-Kimmolle ja pyydän saada käydä hänelle sitä näyttämässä ja jos hän voisi sen kunnostaa.. Odotan jännityksellä, mitä saan aikaiseksi. Siitä sitten myöhemmin lisää. Simu kun olen, en voi jättää asiaa puolitiehen. heippa vaan

Mitä tänään? Kiitokset diakkarilaisille eilisestä!

Eilen otin navigaattoriin matkan kotoani Eläintarhantielle ravintola Pirittaan ja siellä helteisellä terassilla tapasin Enne-Liisan, Marjan ja Aiskon. Olemme yhdessä tehneet vuosia sitten töitä Diak.laitoksella. Oli kiva muistella menneitä, syödä hyvää ruokaa ja katsella kaunista maisemaa Töölönlahden yli keskustaan. Olen iloinen, kun "tytöt" pitävät huolta vuotuisesta tapaamisesta, kiitos teille. Marja oli ollut Prahassa, Enne-Liisa Barcelonassa ja Aisko hiihtelemässä Ylläksellä.
Jonna oli muuten kerännyt suuren määrän korvasieniä Ylläkselta, niista oli saatu Rovaniemen pakkaseen 5 kiloa!!!
Tänään lähden Kytäjälle katselemaan vanhoja esineitä isoisäni Edvardin ajalta. Luetteloin ja kuvaan niitä. Saatanpa jäädä kartanoon yöksi ja aamulla pelata golfin. Kuuma päivä on tulossa, mutta eihän se tapa, kun juo tarpeeksi ja pysyttelee varjossa.
Aamut ovat parhainta aikaa ajatuksien juosta, suunnitella ja jopa toteuttaakin, niinkuin nyt tämän sekavan tekstin tekeminen vaatii koneen ja blogin avaamisen. Avaa sinä omasi! simu täällä.

Hyppyhiiri esimerkkinä ihmiselle toisen auttamisesta

Kuva "hyppyhiiresta"blogiini" tuli jo eilen.
Ystäväni Aili Suomenniemeltä kertoi eläinkokemuksestaan.
Hänellä on talon takapihan kalliolla ihana mökki nimeltään "Lemmen pesä". Siellä voi vieras yöpyä. Kuusi leveää rappua vie mökkiin. Aili istui sisällä pöydän ääressä ja ketseli kun rappujen yläpäähän ilmestyi hänelle tuttu hyppyhiiri vierellään oravan poikanen. Ilmeisesti poikanen oli pudonnut pesästään ja piileskeli mökin alla.
Hiiri hyppeli kaksi rappua alas ja pysähtyi katsomaan oravaa, siinä odotellessaan orava lähti tulemaan alas. Näin hiiri hyppeli raput kaksi kerrallaan ja toi oravan alas maahan, jossa oli auringonkukan siemeniä. Niitä orava alkoi nakerrella.
Ailin ihana koira " Miina" (kääpiösnautseri)juoksenteli ulkona ja näki oravan, Ailin komennossa Miina pani tassun oravan hännälle ja kun oravan käänsi katseensa koiraan, se nuolaisi oravan kasvoja. Voiko luonnossa ihanampaa kohtausta nähdä. Kerro sinäkin oma tarinasi
Hyppyhiiri painaa vain 15 grammaa!!!!!

Kuvien esine

Esine on siis 1800-luvulta, isoisäni Edvard Karinen oli puuseppä-ammatin lisäksi satulaseppä, jonka kerrotaan tehneen satuloita mm. Kytäjän kartanoon. Tällä paljon käytetyllä esineellä hän venytti märkää nahkaa sopivan ohueksi.Karin talon eteisessä on monia muitakin vanhoja esineitä, jotka ovat isoisän ajoilta peräisin. Niitä menen sinne lähiaikoina luetteloimaan ja kuvaamaan. Siispä taas hyvää kesäistä viikkoa, nauttikaapa siitä, aivan kuin Simukin

Mikä esine?

Tämä on löytynyt Kytäjän Karin tilan pellolta ja peräisin 1800-luvulta. Liittyy ammattiin, jota tämän torpan isäntä tarvitsi. Tehdäkseen mitä? Olin katsomassa isoisäni vanhoja esineitä, joita talon nykyinen omistaja oli kerännyt eteiseensä. Isoisä oli aikanaan Hyvinkään seudun kuuluisin ? Kerron myöhemmin. mikä tämä on!

Milla on mummin ilo

Niin sitä mennään junalla Tampereelle kuuntelemaan, kun isä-Antti pitää Juhlaesitelmän Tampereen Yliopistossa ihotautien professorin virassaan. Oli kiva matka. Olemme yhdessä matkustaneet junalla Rovaniemelle makuuvaunussa, mutta nyt oli hieno inter-City juna. Paluumatkan teimmekin sitten pendolinolla, joka on se nopein.Milla kävi Pajalahden kouluun tutustumassa, aloittaa koulunsa ensi syksynä ja tapasi nyt tulevan nais-opettajansa.

Siispä vietetään kesä välissä ja Millalle hauskaa Amerikan matkaa simulta halit

Rovaniemellä tapahtuu kaikenlaista

Hei täällä ollaan. Maanantai- aamuna lastasin autoni junasta ja ajelin Saarenkylään.Suurin uutinen olikin, etttä Suomi oli voittanut kiekkokullan. Jukka lähetti tekstiviestin illalla ja sen kuuli kyllä käytävällä huutelevien ihmistenkin hurraamisesta. Saarella oli taas kiva katella ja kuunnella lintuja. Myyrät penkoo kaikkialla ja jänikset juoksee. Laila ja Jaakko kokevat aamuisin verkot ja kalaakin tulee, lähinnä haukea. Eilen lähdinkin ajelemaan Ylläkselle, tiet oliva kuiva, mutta nyt on tosi kylmä ja satelee, kyllä se siitä paranee.

Tämän talon telkkari on yläkerrassa, sitä ei kukaan kattele, on ihanaa, kun takassa palaa tuli ja sauna lämmitetään illalla.Lapset pelaa toisella tietokoneella ja Jonna kirjoittaa kolmannella. terv.simu

sairaalareissu

Olen potenut vuosikausia kasvojen oikean puolen ns. kolmoishermosärkyä. Viides kerta Töölön sairaalaan, jossa neurokirurgi käsitteli hermoa sähkökärjella. Olin aina välillä unessa. Kuulostaa kamalalta! Nyt oiretta poskessa on ihan vähän ja sen kanssa pystyn elämään. Tähän kipuun ei ole mitään lääkkeitä tai muuta hoitoa.
Nyt on helpottava olo ja huomenna ajelen auton illan suussa Hesan asemalle, jossa se lastataan junaan. Menen makuuvaunuun nukkumaan ja aamulla olen Rovaniemellä. Ajelen Saarenkylään, jossa nuorin veljeni pitää entistä kotitaloa.
Täällä on koivun lehti puissa, mutta Roissa tuskin hiirenkorvalla. Siispä menen ottamaan kevättä uudestaan vastaan.!
Toukokuun lopulla on ihana mennä pohjoiseen, taivas on kirkkaan sininen ja pimeä aika on lyhyt. Eikä ole sääskiä!!!
Jospa jo löytäisin korvasieniä.
Hyvää kevättä vaan kaikille, nauttikkaa jokaisesta hetkestä, niinkuin minäkin aion. Simu

Pohjolan marjat

Lääkärisanomissa oli Henna-Maria Lehtosen väitöskirjasta seuraavanlaisia tutkimustuloksia. Neljää kotimaista marjaa sisältävä ruokavalio laski viiden kuukauden seurantajakson aikana maksan rasvapitoisuutta 23%, verrokkiryhmässä muutosta ei havaittu. Pohjoisen marjat edistävät monin tavoin terveyttä ja niiden suosiminen pohjoisen asukkaiden ruokavaliossa on suositeltavampaa kuin eksoottisten hedelmien.
Pakastaminen sekä kuivaaminen matalassa lämpötilassa säilyttää marjan bioaktiiviset yhdisteet, joten marjatuotteita on korkealaatuisessa muodossa saatavilla ympäri vuoden.
Tämänhän me tiedämme jo ennestään, mutta ei tee pahaa tietoa toistaa. Onneksi moni löytää marjat melkein kotiportilta. Lapsena Rovaniemellä kerättiin mustikat Ounasvaaran rinteiltä, hillat Napapiirin takaa ja kuivilta kankailta saatiin saavillinen survottua puolukkaa talven varalle. Eihän se helpolla siellä marja ämpäriin tullut, aina piti kilometrikaupalla kävellä ja olla metsässä sääskien syötävänä.
Näin väitöskirjaan tutustuminen saakin vanhat muistot mieleen, aivan kuin ne olisivat eilistä päivää. Kivahan se on haikailla, eiks jee. ainakin Simun mielestä!

Millan kanssa 7 tuntia

Lähdin eilen n. klo 3 tienoissa ajelemaan Kauniaisista Kehä II:sta Lauttasaareen. Se kehätie on kuin meille tehty, ei tarvitse enää ajaa tukkoista ykköstä ta kiertää keskustan kautta. Päiväkodissa esikoululaiset piirtävät kortteja äidille, hienon näköisiä piirroksia jokaisella. Paperimukeihin oli kylvetty yksi siemen jokaiseen ja nyt niissä oli kasvamassa n.6-7 cm pituinen samettiruusun taimi. Siellä on tosi kiva käydä, kaikki tuntevat minut ja alkavat heti huutaa: Milla mummi tuli!.
Olin laiskalla päällä, enkä aikonut paistaa lettuja, vaan ajoimme Sellon markettiin, tehtiin ostoksia ja käytiin syömässä ravintolassa. Milla on erittäin hyväkäytöksinen ja juttelee kaikenlaista, siis hyvää ravintolaseuraa.
Raijalle piti mennä Jupperiin, siellä on Sohvi, bernin paimenkoira, jota hän kuljetti ja hoiti lenkillä aivan itsenäisesti, kertoi Raija.
Ajoimme kotiini ja alettiin pelata korttia. Piti pelata viimeistä tikkiä, koska pelaan sitä Matinkin kanssa. Ensin Milla ei oikein osannut, mutta oppi äkkiä. Hän syytti isäänsä siitä, että isä on opettanut häntä aivan väärin, lupasi antaa huutia isälle ja opettaa pelaamaan oikein!
Aika kului äkkiä, eikä Milla kertaakaan kysynyt milloin hän pääsee kotiin. Millan nukkuma-aika on hammaspesun jälkeen kello 9. Siispäs aikataulu vähän petti. Sellaisen onnen päivän voi vain mummi kokea, siis Simu ja muut mummit.

Mustion Linnan ja kreivitär Marie Linderin näyttelyn avajaiset.

Olin saanut kutsun Mustion Linnan kesäkauden avajaisiin. Ministeri Stefan Wallin on Marie LInderin näyttelyn suojelija ja näyttely on avoinna 4 kuukautta.
Ajelin tuulisessa, kylmässä säässä n.60 km matkan Kauniaisista Mustioon. Paikalla oli jo lehdistö, kuvaajia. Joukko kutsuttuja oli läsnä. Merkittävin mielestäni oli Pariisista tullut Monsieur Mushin-Pushkin, joka hyvällä englannin kielellä kertoi olevansa kaukaista sukua kreivitär Marie Linderille (Mushin-Pushkin). Marie oli taas Kytäjän kartanon emäntä vuosina 1861-1870 ja naimisissa Constantin Linderin kanssa.
Mukana oli myös yli 90-vuotias kirjailija Katri Lehto, joka oli julkaissut v.1985 kirjan Mariesta.
Näyttelyssä on Kytäjältä lainattu matka-arkku, joka seurasi kreivitärtä monilla Pietarin ja Euroopan matkoilla ja on erittäin arvokas ja kuluneena panee mielikuvituksen liikkeelle. Mitä kaikkea se onkaan nähnyt!
Ystäväni. Kun sää lämpenee, suosittelen käyntiä Mustiossa. Olet varmasti siellä ennenkin käynyt, mutta käy uudelleen. Olhihan Mariekin siellä eläessään karran käynyt ja nyt tulee sinne kokonaista kesää viettämään.
Uusi päivä on alkanut ja uudet kujeet. moikka Simu

1.5. Vappu

Heräsin aikaisin ja nyt ulkona paistaa aurinko, tuulee ja on +6. Tapaan Laady-ystäväni Dipolin lounaalla kello 13.0. Päässäni on kellastunut ylioppilas-lakki vuodelta 1950.
 Ensi kerran laitoin sen päähäni Rovaniemen yhteiskoulussa 62 vuotta sitten. Oli vielä jälleenrakennuksen aikaa ja koulu oli kerrostalossa Vaaralankankaalla. Ei se menoa haitannut, iloisia olimme ja siihen aikaan kokonaan ilman alkoholia. Lapinmaan ravintolan terassilla otettiin ensimmäiset kuvat.
Nyt on lapsillani ja lastenlapsilla omat juhlat.
Retuperän orkesteri soittaa Dipolissa, niin etteivät vanhat toistensa puhetta kuule, mutta mitä väliä!
Voimme sitten Ölvin luona pölpöttää yhteen ääneen ja simailla. Niin kai sinäkin ystäväni, haliterveisin Simu

Golf-kesän aloitus

Kun olin tässä pari päivää levännyt Ähtärin matkasta, olinkin jo vauhdissa ja menossa Bodomin järven rannoille ja Master-golfin rangelle ja puttailemaan. Jos sää on hyvä maanantaina, menen kiertämään koko 18 reikää, siitä se kausi alkaa.
On se mukava, kun netistä voi varata kiertoajan ja katella, ketä sais kavereiksi.
Huomenna pitää käydä katsomassa Huuhkaja-perhettä ja kuvata niitä, kohta poikaset lentävät omia reviirejään rajaamaan. On se hieno juttu, kuulemma joku ryhmä on varannut raitiovaununkin, niin voivat kierrellä Helsinkiä ja nähdä ne linnut samalla!!!
Lukijani näiltä mailta, käypäs kurkkailemassa niitä, voit vaikka Simun siellä kohdata.

Siipirikon joutsenen tarina

Hei, Hyvää Pääsiäistä.

On pitkäperjantai, kaunis ilma täällä Ähtärissä, Jää sulaa järvestä, monenlaiset linnut laulavat. Ihanaa aikaa. Olen kuullut Kytäjällä siipirikosta joutsenesta. Kaksi vuotta sitten monet ohi kulkeneet näkivät Keihäsjoen rantamilla joutsenen, joka ei ollutkaan lähtenyt muiden mukaan. Sitten huomattinkin, että se on siipirikko, eikä pysty lentämään. Siitä joukko kyläläisiä päätti pelastaa sen. Niin kysyttiin Korkeasaaresta, voiko sinne tällaisen linnun tuoda. Siihen saatiin lupa ja neuvot linnun kiinni saamiseksi. Niin tehtiin. Siipirkko joutsen on nyt ollut Korkeasaaressa kaksi vuotta ja sen voikin sitten bongata sieltä.

Nyt näin tänään kaksi lintua Ähtärin sänkipellolla ja sain seuraavat kuvat. Kun toukokuussa menen Lappiin voinkin jatkaa joutsenten bongaamista Ylläksellä. Teille lukijoilleni hyvää. mämmikästä jula-aikaa.terv.simu

 

Rakkaan, edesmenneen, laady-ystäväni Pirkko Kolben, eli Kollun resepti

Pirkko Kolbe, eli Pii valittiin kunniakynsilaukkaajaksi v. 1987. Minä sain saman kunnian v.2002.
Piin seuraava resepti olkoon hänen muistolleen. Sopii Pääsiäisruoaksi.
"3 tölkillistä Abban veteen säilöttyjä simpukoita, jotka siivilöitynä kaadetaan hyvin voideltuun vuokaan. 100 gr voita tai margariinia ja murskatut valkosipulin kynnet (monta!). Haarukalla muserretaan 8-10 ajovisfileetä, lisätään sulaan voi-sipuliseokseen, Joukkoon silputaan puntillinen persiljaa, rapsutetaan hieman mustapippuria ja seos käännellään simpukoiden sekaan. Päälle lorautetaan 1 dl. smetanaa tai ranskankermaa, 1 dl raastettua, tuoretta valkoista leipää ja 1 dl. Parmesan- tai muuta kuumana venymätöntä juustoraastetta. Paistetaan 200 asteisessa uunissa 12-15 minuuttia ja makutaivaan tietä on helppo kulkea".
Ystäväni, lähdepä tälle makutaivaan tielle kokeilemaan tätä tai voit kokeilla vähän kevennettyä. Kerro siitä minullekin, simulle, joka toivottaa hurjan ihanaa Pääsiäistä!

Krevinnan parkin sinivuokot eilen

Kuljin Kytäjän maisemissa etsimässä laulujoutsenia, mutta ei ollut yhtäkään.  Aamulla oli ollut paljon, samoin hanhia, mutta olivat jo matkalla eteenpäin. Otin sauvan käteeni ja päätin kiivetä polkua kallioseinämän luokse. Se on siis se polku, joka johtaa krevinnan parkkiin. Sinne on istutettu tammet ja pensaat, raivattu polku ja lampi 1840 luvulla ja siellä istuskeli kreivitär Marie Linder, joka 1860-luvulla kirjoitti kirjaansa Stella.

Polun varrella oli muutamia sinivuokkoja, siis tämän kevään ensimmäiset. Olipa ihanaa, että jotain keväästä oli jo syntynyt. Joutsenen etsiminen jatkukoon. Oletko sinä lukijani jo bonggannut lintuja? simun kuvaharjotelmat ilahduttamaan päivää

Natividad Plan-kummityttöni

Harjoittelen kuvien siirtoa ja Natividadin kuva meni nurinpäin!??

Sain kummityttöni kuvan vuonna 2000, jolloin hän oli 2-vuotias. Hänen kotinsa on Dominikaanisessa tasavallassa ja hänen isoäitinsä  Juanita on adoptoinut hänet. Hänen isänsä, enonsa ja tätinsä asuvat hänen kanssaan. Olen saanut joka vuosi kuvan hänestä ja isoäidistä. Natividad on nyt 14 vuotias, kaunis tyttö ja käy peruskoulua. He asuvat hyvin köyhällä alueella, jonne Planin avulla on saatu koulu, rokotukset ja monet muut asiat. Olen kirjoittanut viime vuonna ensi kerran, mutta en ole vielä saanut vastausta. Pidän kuvia aarteinani ja ajattelen häntä usein ja toivon hänelle hyvän elämän.                                                       

Porkkanoiden syöminen saattaa pidentää elämää.

Porkkana sisältää alfakaroteeni-antioksidanttia. Kauan sitten oli oikein porkkana villitys, sitä syötiin niin paljon, että ihon värikin muuttui. Sitten sen merkitys on hukkunut monien muiden antioksidanttian joukkoon.
Amerikkalainen tutkimus (12.4.11 Archives international Medicine) pystyi 13-vuoden pituisella ja 15.000 hengen aineistolla osoittamaan, että kuolleisuus oli 40% prosenttia alhaisempi kuin niillä henkilöillä, jota eivät porkkanaa syöneet.
Olen syönyt vuosikausia porkkanaa joka päivä, parin porkkanan nakertelu päivässä sopii mainiosti vatsalleni, sitä pidän aina jääkaapissa. Olen tällä nakertelulla saanut jopa pilkkaa osakseni, puputhan sitä syövät!!!!
Siispä sekin asia todistettiin korkeammalta tasolta. Kun toukokuussa menen Rovaniemelle, otetaan jokaisen aamiaislautasen viereen pari porkkanaa. Niinhän Laila ja Jaakko!
Tänään ei pitäisi sataa eikä tuulla. simu

Oma parveke 2009

Tällaisen parvekkeen haluan tulevana kesänä. Nyt jo suunnitelmat suhisevat päässäni. Viime kesänä ei ollut aikaa hoitaa kukkia, kun olin viikot Kytäjän kartanossa arkistojen kimpussa. Olen pannut jo krassia itämään. Orvokkeja aion laittaa paljon. Lipstikka on se yrtti, jota kasvaa Luskalan perunakuopan ympärillä. Siispäs laitan sitä myös. Ensi kuussa hommat alkaa!

Öitä, nukkukaa hyvin Simu.

meijut

Isäni (Eemeli Karinen) kirje sisarelleen Teklalle Kytäjälle Rovaniemeltä Juhannuspäivänä 1952:
"Ajattelenpa Juhannusta Karjumäen takana. Miten leppoisat olivat sen lehtimajat.Vaivalloisesti me lapset kantaa raahustimme "meijut" Mäkelän niityltä tai Luskalan haasta, usein vielä peläten Mäkelää tai Luskalan pappaa.Pelkoon tuskin lie aihetta ja ehken oli suotta kumpaakaan pelätä, mutta torpparin lapsi on ja oli silloinkin arka.
Kun nyt meijut oli saatu, tehtiin lehtimaja tuvan eteen tai, tai jos oli pihassa pinnoista rakettu rakenne, se somisteltiin lehvillä.
Vaatimaton saunamme sai aloittaa Juhannusjuhlan. Kiukaan sohiseva löyly ja vihtojen läiske ja veden loiske vieläkin kaukaisena kohisee korvissani ja sitten se lehtimajan kahvipöytä, sekös juhlalta tuntui. Kun vielä tuli joku täti tai eno Lopelta tai Janakkalasta, oli juhla suurenmoinen. Jos vielä sattui niin onnellisesti, että tuli tätilään tai enolaan lähtö Juhannuspäivänä, ei tahtonut enään haltioitumistaan malttaa hallita, niin ne olivat lapsuustunnelmia"
Tällaisia muistoja tulee tänäkin päivänä, kun jaksaa etsiä, aivankuin ne olisivat siellä odottamassa tätä löytämisen hetkeä. Silloin menee omakin iho kánanlihalle! Etsi hyvä ystäväni vastaavavlainen kirje omasta suvustasi 60-70 vuoden takaa. Simu tunnelmoi aamuaikaiseen.

sukuani

Olen jo vuoden ajan etsinyt isäni sukua Kytäjältä, lähinnä kartanon arkistoista. Olenkin päässyt melko pitkälle. Kun nyt mukaan tulivat serkkujeni lapset, alkoikia tapahtua. Päätimme kerätä vanhat kuvat ja niitä onkin jo koossa. Tässä alla on vanhin kuva 1890-luvulta, jossa on isäni isoäiti Lena Stina s.23.5.1829 ja tätini Tekla s.25.9.1888.
Toinen kuva on isoisästäni Edvard Karisesta.Andersson- nimi muutettu Karikseksi v.1881, kun Edvard vuokrasi Nääsin kartanolta (Kytäjän kartano) Kari-nimisen torpan.







Parveke

Nyt se ihana hullutus on alkanut. Parvekkeen suunnittelu kesää varten!
Olen monien vuosien ajan laittanut parvekkeeni täyteen kukkia ja yrttejä. En halua siihen lasitusta, vaan saada kukilleni ja kasveilleni suoraan eteläisen auringon. Viime kesänä kukkia ei ollut niin paljon, koska suuren osan ajasta asuin Kytäjän kartanossa arkistoja penkomassa.
Näin aamulla hesarissa K-Raudan mainoksessa aika kivat, halvat parveketuolit. Säntäsin autolla Merituulen kauppaan. Tuoleja oli myynnissä 300, eli olikin jo pieni ruuhka. Sainpa ne kaksi tuolia, tietysti sitten tuli ostetuksi muutakin kivaa, esim. orkidea oli pakko ostaa kaveriksi sille yhdelle, jonka saatan saada kukkimaan, ensi kerran elämässäni. Kun ei liikaa kastele, ei jätä vettä alle!!!!!!
Puuhaa riittää, siivoilua ja huonekalujen siirtelyä, saahan aina uutta ilmettä.
Sitä ihmeellistä ilmettä haluan kokea. Olet kirjoittanut blogiini kommenttia omasta parvekkeestasi?!

Lumen lähtö

Näinä huhtikuun päivinä sää vaihtelee, niinkuin naisen mieli, puhuivat miehet vanhoina aikoina.
Kesti kuukausia lumen tuloon ja nyt kuluu päiviä, kun se häviää. Parasta onkin hävitä, kun sen väri on muuttunut rumaksi ja pintaan on tullut kuormittain hiekkaa. Ihminen saa kaikenlaista aikaiseksi.
Pää on tavalliseen tapaan täynnä suunnitelmia, suuria ja pieniä. Se onkin ehkä paras tapa yksineläjän saada päivänsä kulumaan ja vieläpä nauttimaan päivästä.
Eilisen kahden tunnin lenkin jäljiltä tänään on lepopäivä, onkin sopiva, kun on melko tuhti sade menossa, se lumensulatussade. Simu huhuilee, kirjoittakaa hyvät ihmiset!!!!!!!!

Junamatka Hyvinkäälle sukulaisia tapaamaan.

Olin serkkuni Urponahautajaisissa sopinut serkkuni Outin pojan Jounin kanssa Karisen suvun kronikan tekemisestä. Outi on 85 vuotias ja Urpon sisärpuoli. Hän on vanhainkodissa Hyvinkäällä, mutta eilistä tapaamista varten Jouni oli hakenut hänet kotiinsa.
Siispä päätin lähteä junalla, kun Jouni lupasi hakea minut asemalta.
Menin s-junaan Kauniaissa. Konduktööri teki koneellansa edestakaisen, eläkeläisen lipun, joka maksoi 9.60 euroa!! Kerroin meneväni Hesassa ostamaan paikkalipun, johon mies nauraen sanoi, että siihen junaan ei varata paikkalippuja etukäteen. Löi minua ällikällä, kun kertoi, että Hyvinkää on lähiliikennettä. Oppia ikä kaikki!
Pertti- serkkuni poika Pertti Rajamäeltä oli myös paikalla, samoin muuta perhettä. Outi kertoi lapsuudestaan, Kytäjän Pappalasta. Olenhan viime kesänä tutustunut seutuun kartanon arkistoja  avatessani. Löysin silloin Karisentien ja sen perällä Karin talon, joka oli aikanaan ollut Pappala. Katselimme kuvia, joista kuvasin kameraani esim. vanhan emännän, joka on minun isäni, isän äiti, ilmeisesti paljon yli 90-vuotias. Isoisäni Edwardin komea kuva oli myös mukana.
Karinen on minun sukuni, koska olen omaa sukuani Karinen
Tapaamiseen meni tunteja ja paluumatka sujui hyvin. Olin väsynyt illalla, mutta ei ihme. Hyvällä yöunella väsy hävisi ja tässä olen. Tekeeko sinun sukusi sukututkimusta, vai joko se on tehty Terv.simu

kaalikääryleet

Luin hesarista käärylä reseptin, jossa käytetään suppiksia. Niitähän minulla on kuivattuna vaikka kuinka paljon. Löysin kaapista murskatut ohra-riisi-ryynit, sopii hyvin.
Kuullotin käyttäen tätä hienoa sanaa, sipulin, porkkanat ja liottamani kuivatut suppikset. Mustapippuri mausteeksi., samoin soijakastike suolaksi. Kävelylenkillä kävin marketissa, ostin puolikkaan kaalia, laitoin sen kiehumaan suolaveteen. Näillä aineksilla pitäisi saada 15 käärylettä.
Kaalinlehdet pehmenivät, poistin ruoto-osan. Sekoitin sörsseliin kananmunan ja rasvatonta maitoa.
Voitelin öljyllä savivuoan ja aloin kääriä. Tietenkin sisältöä yritti aina mennä liikaa, mutta sainkin kokoon 8 käärylettä ja astian pohja tuli täyteen. Lopun ajattelin säästää kaalilaatikoksi, ettei kerralla syö liikaa.
Muistan lapsuudestani Rovaniemellä, kuinka yksi rouva oli syönyt valtavan määrän kääryleitä, meni illalla elokuviin ja kuoli seuraavan yönä. Olenkin muistanut aina syödä niitä kohtuudella, ettei käy hullusti.
Panin uuniin lämpöä aluksi 200 astetta, että tuli ruksea kuori. Silloin soi puhelin, siinä jutellessani unohdin paistoksen ja käry alkoi tulla. Onneksi olin laittanut päällimmäiseksi irtonaisen lehden ja se kärähti.
Voi että se oli hyvää! Terveysruokaa. Niin huusivat kylän lapset ja heiluttelivat iloisina karvaisia korviaan. simu

kuluttaako kävely kaloreita

Hei,hei, kyllä kuluttaa, luin netistä. Jos kävelet (normaalisti,ei ripeä) 1.5 tuntia, kulutat 300 kcal. Jos kävelet tämän matkan kolmesti viikossa, laihdut. Mutta tietenkin terveelliseen ruokavalioon olet jo oppinut, siitähän voisi puhua loputtomasti. Sille kävelyn aloittamiselle onkin nyt maailman parhain tilaisuus, huomenna on 1.4. Kevät on tullut, tiet kuivat, aurinko paistaa. Allakkaan vain pieni merkki jokaisesta kävelystä, kyllä se kiireisenkin kirjaan merkki mahtuu! Tulipa tämän ajattelemisesta paljon energiaa, taidampa tehdä pienen lenkin, sieltä Gallträskin jäältä heiluttelen viestiä ilmaan ja siinä lukee simu

hipaus vanhuutta

Vanhuus tulee mukaan kirjoitteluun, unohdin julkaista kaksi tekstiä, mutta etsimällä etsien löysin ne ja julkaisin nyt sorryyyyyyyy

Mietteitä

Mikä on sinun ajatuksesi herätessäsi? Herätessäni ajattelen, mitä unta näin.
 Uneni ovat värillisiä, ihmisiä yhdessä eri elämäni ajoilta, olen aina matkalla jonnekin. Joskus mukana on "pahaa unta", hukkaan matkalaukun, passin tms. Kadut ovat kapeita ja mäkiä ja portaita on paljon, olen jossain vanhassa kaupungissä tai kadun risteyksessä.
 Tänään on aurinkoinen päivä, pakkasta on ollut -8.
Ei tuule, eilisestä lumipyrystä ja myrskystä on jäljella valkea, puhdas maisema. Maisema oli jo menossa rumaksi, likaiseksi.
Ensi yönä vaihdetaan kesäaikaan, eli viisarit siirretään tunnilla taaksepäin, se on ainakin kevään merkki. Odotan hartaasti muuttolintujen tuloa.
 Toukokuussa suunnittelen Rovaniemelle menoa, siellä ainakin näkee avarassa maisemassa muuttolintujen tulon. Entisen kotini pihalta näen laulujoutsenten odottelemassa joen sulassa pääsyä omille pesäpaikoilleen. Voi kuvitella, kuinka pitkä matka niillä on takana ja nyt ne ovat melkein kivenheiton päässä kesäkodistaan.
Heijaa, heijaa ! simu

lumisade

Onkohan tänään viisainta jäädä kotiin koneen ääreen, eikä lähteä lenkille. Yöllä on ollut pakkasta, siis sulanut lumi ja vesi on jäässä. Nyt sataa kunnolla lunta, vaikka aurinko vähän pilkisteli aamulla. Tällaisen vaihtelevan sään sanotaan kuuluvan huhtikuulle. "Huhtikuu on yhtä vaihteleva kuin naisen mieli" Niin puhuu perusmies, eiks vaan?
Illalla klo 6 alkavat millan ja matin synttärit, lahjat on hankittu. Mummikin panee väriä naamaan, ettei Millan tartte mua vanhaksi sanoa. Hänen mielestään olen vanha, koska minulla on niin paljon ryppyjä!!!!!
siis juhlamielelle kaikki lukijani, viikonloppu on edessä, eihän sitä tiedä vaikka Saara ja Tomppa innostuvat keittämään taskurapuja ja kutsuvat vieraita niitä syömään.simu

Possut Kytäjällä

 Täältä ne tulevat, poseeraajat parhaasta päästä. Olin käymässä Kytäjän kartanon sikalassa ja katseltiin näitä possuja, jotka olivat juuri erotetut emostaan? Juuri, kun kohdistin kameran niihin, ne seisahtuivat paikalleen. En ole ikinä ennen nähnyt sellaista.
Nyt olen opiskellut kuvan siirtoa blogiin ja kuinka possukuvat tulivatkin ensimmäisinä esiin. Kyllä minulla on tuhansia kuvia kaikista mahdollisista paikoista, missä olen kulkenut maailmalla.
Aloitetaan näin ja käykää sivulleni sisään, hullutelkaa kuvilla kanssani
terv.simu



Pannukakusta tuli "pannukakku"

Eilinen päivä oli kiireinen. Olin iltapäivällä ajamassa Lauttasaareen ja hakemaan Millan päiväkodista.
Olin ostanut "ykkös"maitoa, muut tarvikkeet,kananmunat,jauho yms. olivat jo kotona. Olen aina paistanut lettuja, mutta nyt päätin tehdä pannukakun. Laitoin samanlaisen taikinan kuin lettuihinkin. Unipannun voitelin voilla ja taikinaan laitoin rypsiöljyä. 180 asteen lämmössä aloin sitä paistaa. Ilmeisesti taikinaa oli liian vähän niin laajaan pannuun ja niinpä siitä tuli ohut. Mitä nyt! Keksinkin levittää Millan rakastaman vadelmahillon päälle ja käärin koko paistoksen rullalle ja niin oli kääretorttu valmiina, kun Milla tuli.
Kuinka ollakaan Millä tykkäs ja hotki kääretortun pikkuhiljaa kokonaan. Mitä nyt pientä maistiaista olin ehtinyt ottaa.
Illalla olinkin "sippi"-kunnossa ajeltuani kahteen kertaan Kauniaisten ja Lauttasaaren välin ja pelattuani monta erää viimeistä tikkiä Millan kanssa.
Sanoin hänelle, että mummni tulee lapseksi jälleen, kun on niin höppänä. Siihen Milla vastas, että kyllä vaan, mutta nuo rypyt pitäis ensin saada pois. Että lasten suusta jne.
Aurinko paistaa, lämmittää parveketta + 13.
Kerro, mitä aiot tänään tehdä!!!!!!!! Simu täällä

"Tuntematon emäntä"

Minulla on paljon muistoja kolmesta sodasta Suomessa- Talvisota, Jatkosota ja Lapin sota olivat viiden vuoden ajan arkipäivää Rovaniemen Saarenkylässä. Pommitukset ja valtavat paniikit ja pelot ovat varmasti heittäneet merkit koko elämääni.
 Pari vuotta sitten tutustuin golfissa Onerva Hintikkaan, joka kertoi haastattelevansa kotirintaman  naisia, emäntiä dokumenttielokuvaan, jota Elina Koskihalme ohjasi. Kerroin omista Lapin kokemuksista, etenkin karjan-ajosta Ruotsiin pakoon sota-alueelta. Elina soitti minulle ja pyysi haastattelua. Hän ja kuvaaja tulivat kotiini. Haastattelua kesti 5 tuntia. Elina sanoi jälkeenpäin, että minun elämästäni yksinomaan voisi tehdä elokuvan. Helmikuussa oli ensi-ilta, elokuva oli erittäin koskettava, oma roolini oli siinä pieni, mutta tietenkin tärkeä. Nyt sain kuulla, että elokuvaa on katsonut yli 10.000 katsojaa, joka on suuri luku dokumenttielokuvalle. Toivon todella, että tulee paljon lisää katsojia. Niin tämä sukupolvi näkee, mitä naiset, isoäidit jopa miehetkin tekivät kotirintamalla. Tämä on tämän päivän teksti Simulta

Muistojen Välimeri

Vuonna 1958  lensin ensimmäisen kerran Majorcalle ja uin Välimeressä.Se oli Rovaniemellä syntyneelle ja kahden lapsen äidille huikea elämys. Olin valmistunut lääkäriksi ja se oli tavallaan palkintomatka. Lähdin sinne sisareni Seija kanssa. Lensimme Hki-Hampuri-Barcelona-Majorca potkurikoneella. Paluumatka Majorca-Nizza- Hampuri.
Siitä alkoivat  monet matkat. Minulla oli talokin 12 vuotta Antibesin vanhassa kaupungissa. Se aika on ohi, mutta muistot ja valokuvat tallessa.Viimeksi olin kuukausi sitten Valenciassa Saaran ja Tompan luona, josta olen kirjoittanut.
Ja nyt koko Välimeri on sota-aluetta. Niin ainakin media kertoo. Toivon, että se loppuu äkkiä, ei enempää uhreja. Muuta en pysty tekemään kuin toivoa.
Tomppa on Skypessä, siirryn sinne. Simu täällä

Aamutoimet

Nukun yleensä 7 tuntia. Haen hesarin, panen vettä kiehumaan,sekoitan kolme lusikallista murukahvia. Mukiilinen vettä ja laktoositonta, rasvatonta maitoa lisättynä se on yleensä ainoa kahvi päivässä. Kuorin ison porkkanan, omenan ja 6-7 kuivattua luumua, annos riittää pitämään nälän tunteen poissa kolme tuntia, kunnes teen kaura-ruis-lese puuron. Pakasteessa on edellisen kesän sokeroimattomia marjoja, joita käytän vaihdellen. Puolukka, mustikka, karpalo. Mansikat ja vadelmat olen jo syönyt. Lisään lautaselle vähärasvaista soija-maitoa. Kun viisi vuotta sitten pudotin 92 kilon painoni sinne 67 kilon hujakoille, olen pystynyt pitämään painoni kurissa.
Aivoni toimivat parhaiten aamulla, silloin suunnittelen, kirjoitan yms. Hei unohdin aamujumpan. Teen matolla aamujumpan. Nostan kroppani vatsa- ja selkälihasten avulla 50 kertaa. Väännän jalkoja ja käsiä edestakaisin. Ei ole aerobista, mutta vanhoille lihaksille ja luille tekee hyvää.
Siispä jumppaamaan, kerro mitä säännöllisiä liikkeitä teet! Ulkoilen ainakin 3 kertaa viikossa, tietenkin nyt kevään koittaessa liikun enemmän. Erityisesti haaveilen muuttolinnuista, joita haluan kuvata. Huomasin, että minulla on koneella yli 8000 kuvaa!!!!!!!! Blogissa ei ole yhtäkään, harjoittelen, mutta en tarpeeksi. Mitäs sanot kuvasta, jossa simu jumppaa,terv.

Milla-tyttönen pelaa korista!

Sovin miniäni Kirsin kanssa eilisestä. Menin hakemaan Millan tarhasta Lauttasaaressa, marssittiin kotiin. Tarha onkin vastapäisessä talossa. Matti oli tullut koulusta (15v). Keskustelimme maapallon mannerlaatoista, Japanin syvänteestä. Japanin tilanteesta Matti on yhtä paljon perillä kuin minäkin. Matti keitti vettä, pani kananuudelit kypsymään ja siilasi nesteen melkein kokonaan pois. Neste oli hyvää lihalientä ja söin sen. Milla (7v) on toimelias tyttä, menee ensi syksynä kouluun.Syntyperältään hän on kiinalainen, mutta Antin perheessä jo 6 vuotta. Hän käy temppukoulussa. Tämän talven harrastus on myös koripalloilu. Vein hänet Pajamäen koululle, kassissa oli pullo, pallo ja kengät. Suuri joukko lapsia, pallo jokaisella, alkoi touhut. Sinne ei saa jäädä katsomaan, otin kuvan hänestä ja ajoin kotiin. Sen pituinen se. terv.simu

Kuninkaan puhe

Salla ja Tuija pyysivät minut mukaansa leffaan katsomaan "kuninkaan puhe" Siinä käytiin läpi änkytyksen koulutusta -30 luvulla. Erittäin hyvä elokuva. Erityistä oli minulle, että se kuului koulutukseeni Korvaklinikalla -60-luvulla.
Työtoverinani oli mm. foniatrian erikoislääkäri Aatto Sonninen, sotaveteraani, tarinan kertoja parhaasta päästä. Hän oli saanut stipendin lähteäkseen opiskelemaan änkytystä Amerikkaan. Pidimme hänelle läksiäiset Kulosaaren kasinolla ja siellä hän esitti pitkän listan yksinkertaisia hokemia,"really, I never knew that" ja monia muita. Hän ei ollut koskaan opiskellut englantia.
 Kun hän sitten aikanaan palasi takaisin, kysyimme häneltä että, millä metodilla niin kuuluisassa yliopistossa pystytään poistamaan änkytys? Hän sanoi, ettei sillä metodilla aiotakaan saada änkytystä pois. Metodin tarkoituksena on tehdä "iloisia änkyttäjiä."
Niinpä leffassakin kuningas Yrjö VI totesi, ettei hänen änkytyksensa ole kokonaan hävinnyt. Eihän kaansakaan tuntisi hänen pitävän puhetta, jos se olisi kokonaan hävinnyt!! Sellaista tänään, kun kulta pieni luet, kommentoi myös pleeeeeease. simuhan se.

Mäntyharjulle Urpo-serkun hautajaisiin.

Kauniaissa mietin, miten pääsisin Mäntyharjulle. Serkkuni siunaus alkaa 11.3.11 klo 11 ja aamujuna on perillä klo 10.30.Siispä päätin ajaa omalla autolla, mennä ystäväni Ailin  luokse Suomenniemelle, yöpyä ja ajaa aamulla 33 km. matka. Yöllä olikin tullut myrsky ja lumipyry, tiet olivat tukossa aamulla. Lunta oli tullut lisää ainakin 10cm. Aura-auto oli vetänyt tiet auki. Liukasta oli ja uskalsin ajaa vain 60 km. vauhti, tulin ajoissa ja tapasinkin monia sukulaisia, joita en ollut tavannut kymmeniin vuosiin. Tilaisuus oli hyvin kaunis.
Kun nyt Karisen suvun tutkiminen Kytäjällä on edistynyt, pyysin serkkujen lapsia mukaan. Sainkin sähköpostiosoitteet.
Tänään paistaa aurinko, eikä tuule. Hyvää päivän jatkoa simu

Espanjalaista ruokaa travel kanavalla

Opin juuri, mitä sana sofrito merkitsee. Se on siis melkein kaiken espanjalaisen ruoan perusta, siis se mauste- tomaatti-valkosipuli ja monen muun vihanneksen paistaminen öljyssä onkin sofrito. Alanpa tehdä sitä täälläkin ja  käyttää sanaa myös. Miltäs kuulostaa? Kuulostaa, ethän sinä minua kuule!!!!!! Tiedätkö, että Valencian lähellä on sahramitehdas? simu lähettää terkut.

lenkillä jäisillä teillä

Eilen läksin lenkille, kuvittelin mielessäni, minkä ympäri nyt kiertäisin, että siitä tulisi yhden tunnin kierros. Reitti oli tosi jäinen. Enhän ollut ajatellut, että pieni yöpakkanen jäädyttäisi edellisenä päivänä auringossa sulaneen lumen. Onneksi pääsin kotiin, mutta jumpasta se kyllä kävi. On se jännää, kun hiekkakin uppoaa jään alle.
Näin se elämä menee. huomisiin toivottaa simu

Lenkillä Kallträskin rannoilla

Hovineuvoksettarenpolku johtaa minut lähelle Kallträskiä, polulle kävely hitaalla menetelmällä, lintuja kuunnellen kestää 15 minuuttia. Lammellla on hiihtäjiä, ei siis vettä jäällä. On melko lämmin, mutta tuulee puuskittain vastaani. Jutustan vastaanitullutta rouvaa ja kysyn, voisiko olla mahdollista, kun näin ikkunastani lumella jonkun valkean otuksen juoksevan, että se olisi kärppä tai lumikko. Hän ehdotti lumikkoa, koska niitä on kuulema täällä Kauniaisissa. En ole sellaista koskaan aikaisemmin nähnyt.
 Kiertelin tunnin verran ja kävin S-marketista ostamassa rasvatonta maitojuomaa ja lähes rasvatonta soijajuomaa, repussahan ne on kiva kantaa. En ole vielä kuullut mustarastaan ääntä, mutta kerron sitten, kun kuulen. simuhan se täällä

päivä kotona

Niin kotona on kaikenlaista tekemistä, pyykki, imurointi ja vaikka mitä. On se kumma, että tulee pölyä, vaikka asuukin yksin.Lukeminen on kivaa, samoin tämä kone.
 Eril. sukulaisia otta facebookissa yhteyttä, kun huomaavat minut seinällä. Sitten tulee kirjoiteltua omasta elämästä ja tästä päivästä. Kiva Pilkku-ystävä, kun alat maalata. Varmasti sinulla on lahjoja, eihän omenapuusta kaus pudota!

Kytäjä talvipuvussa

Kyläbaarista saa tietoa, mistä saa vanhoja kirjoja. Niiden pitäisi käsitellä Kytäjän kartanoa. Minulla on alle 10. Jos joku tietää, pleeeeeeeeeeeease. Kerro minulle tähän tai meilaten sirkkalauerma@hotmail.com. Odotan kevättä, silloin tulevat sinivuokot Krevinnan Parkin polulle. Mennään sille polulle keväällä, voin olla oppaasi.
Vähän uuvutti, kun ajoin kotiin, varsinkin, kun aurinko paistoi suoraan silmiin, voi ihana kevätaurinko!simu

Kalevalan päivä

Milla on poikani Antin tytär. Hänen tarhassaan vietettiin Kalevalan päivää, johon isovanhemmat oli kutsuttu. Niinpä ajoin Kauniaista Lauttasaareen Särkiniemeen, meren rannalle, sinne, missä Antilla on pikkumökki. Aurinko on paistanut koko päivän, mutta kylmä viima tuntui aika ikävältä. Kävelin tunnin, otin valokuvia ja sitten menin tarhaan, pikemminkin voin kertoa, että Milla on esikoulussa ja ensi syksynä alkaa tavallinen koulu. Niin se aika menee, tammikuussa tuli 6 vuotta siitä, kun Milla tuli Kiinasta Suomeen, hän on Milla Lauerma.
Keskiviikkona menen Hyvinkäälle tapaamaan Katri Lehtoa. Hän on kirjoittanut monta kirjaa Kytäjästä. Esim. "Kytäjän kreivitär Marie Linderin elämä". Tapaan myös hänen kaksi tytärtään ja käymme läpi vanhoja arkistoja. Simu

ylilääkäri (eläk.)

Olen valmistunut lääkäriksi v.1957, erikoistunut korva-nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäriksi v.1964. Väitöskirjani kurkkusyövästä julkaisin v.1967. Olen tehnyt pitkän uran erikoislääkärinä ja nykyään eläkkeellä ollessani harrastan kirjoittamista, valokuvaamista, tietotekniikkaa, matkustamista ja monia muita juttuja, esimerkiksi golfia. Eläkkeele olen mennyt pikkuhiljaa, koska minulla on ammatti edelleen. Vastaanottoa en ole pitänyt 4 vuoteen
. Aluksi oli kyllä vaikeuksia sopeutua aktiivisesta elämästä tähän uuteen. Olin jopa alakuloinen ja masentunut. Nykyään se vaihe on ohi. Asun yksin Kauniaisissa, 3 lastani ovat lääkäreitä, kiireisiä sellaisia. Lastenlasteni kanssa minulla on paljon yhteyksiä. Nuorin niistä on Milla 7v.,jonka menen hakemaan huomenna Lauttasaaren tarhasta tänne kotiini ja yhdessä paistamme lettuja.
Simu on lempinimeni ja kommentoikaa mistä vaan. Saaralle ja Tompalle terveisiä Valenciaan ja kiitokset ihanista päivistä. Nähdään pian.

paluumatka Madridiin ja Suomeen

Koko sunnutaipäivä 13.2.11 meni Tompan synttärien juhlimiseen. Iltapäivällä kävimme ostamassa hallista tarvikkeet Juhlalounaan tekemiseen, tärkein oli toki elävä hummeri ja sen ruoaksi saattamiseksi Saara antoi blogissaan perusteellisen kuvauksen. Keskeisenä oli tekijän eli Tompan työpöydällä iPhone valittuna reseptin kohdalla."Miten hummeri valmistetaan". Mummi toimi kuvaajana. Ateria oli hieno, yllätyksiäkään ei puuttunut. Illalla käytiin vielä Tapas-baarissa, yksi Valencian hienoimpia. Eilen, eli 14.2 Saara ja Tomppa saattoivat minut luotijuna-asemalle, syötiin lounas ja halattiin. Siinä sitten istuinkin junassa, joka kiisi luodin lailla läpi peltoalueiden ja tunnelien. 90 Minuuttia siihen matkaan meni ja Madridissa oli tosi kylkä ja tuulinen sää +8C.
Tänä aamuna oli herätys, taksimatka lentokentälle, joka on kuulema Euroopan kolmanneksi suurin. Finnairin kone oli lähes täynnä ja 90% oli japanilaisia, siis transit-matkustajia. Matka meni nopeasti n.3.5 tuntia, lukiessa jännää kirjaa.
 Olihan se viikonkin jälkeen kiva tulla kotiin, joka on lämmin, kun ulkona on -16.7 astetta.

Tutustun Valenciaan

Eilen tutustuttiin toiseen kauppahalliin, Ihmiset olivat viikoloppuostoksilla. Tarjolla oli ihania appelsiineja, sato on juuri uusi. Kalaa ja äyriäistä oli kohtalaisesti. Saara ja Tomppa suunnittelivat ruokaa taskuravuista, mutta ei ollut yhtäkään.Sitten löytyi yksi hummeri, Tomppa osti sen ja kassi toisessa kädessä ja iPhone toisessa hän etsiskeli tarvikkeita liemeen..
 Pitihän netistä katsoa reseptiä, miten elävä rapu valmistetaan maittavaksi ruoaksi. Sipulia, valkosipulia, rakuunaa, laakerilehteä, valkopippuria yms. Kun etiketit ovat espanjankielisiä Tomppa on löytänyt iPhoneen ohjelman, jossa kuva viedään tekstin kohdalle ja teksti muuttuu englannin kieliseksi. Aikanaan varmaan tulee mahdollisuus kääntää eri kieliä suomeksi.
Päästiin Saaran ja Tompan kotiin. Kumpikin teki omaa ruokaansa, Saara Cazpazoa! ja Tomppa hummeria, kännykkä ja tietokone työpöydällä. Tämä on sitä nykyaikaa. Kun pääsen kotiin, minulla on oma blogi ja varmaan kännykkä keittiössä. Illalla menimme taksilla "Tiedepuistoon" syömään Tompan synttäri illallista ja istuimme keskellä akvaariota. Kannattaa tulla Valenciaan!
 Huomenna menen luotijunalla takaisina Madridiin, yövyn ja tiistai-aamuna lennän kotiin tosi antoisa matka takanani, siitä suurkiitos rakkaille Saaralle ja Tompalle ja Valencialle

matka valenciaan

Olin ssanut palkintomatkan, jonka käyttöaika oli loppumassa.Tyttärenpoikani Tomppa ja vamonsa Saara olivat muuttaneet Valenciaan puoleksi vuodeksi. Siispä keksimme yhdessä matkan.
Varasin edestaisen matkan Madridiin.Rautatieaseman läheltä löytyi kiva, edullinen hotelli, josta käsin kiertelin Madridin keskustaa, Prada-museoaluetta ja Kasvitieteellistä puutarhaa, Siinä päivä kuluikin ja vanhallekin tulee kosolta kitometrejä yli 4 tunnin lenkistä. Oli tosi kaunis ilma, +9 astetta, eikä puissa ollut vielä silmuakaan. Mieluisa paikka se Madrid. Suosittelen. Seuraavakasi olin varannut lipun luotijunaan, siis junaan, joka kulkee 230km tuntivauhilla, ja Valenciaan matka kesti 90 minuuttia.
Valencia on laaja kaupunki Välimeren rannalla.Asetuin Las Arenas-rantahotelliin ja nuorenparin koti on kadun poisella puolella. Ensi tervehdyksen teimmekin Saaran kanssa vilkuttelemalla parvekkeelta. Siitä alkoikin kaupunkiin tutkustuminen. Hieno paikka. Suosittelen.
Matka jatkuu aurinkoisiissa merkeiää. hei,hei simu

Ensimmäinen blogini

Elämäni ensimmäinen blogi on nyt luotu.
Tervetuloa lukemaan juttuja mummin elämästä!

Viivi ja Rufus