Isäni (Eemeli Karinen) kirje sisarelleen Teklalle Kytäjälle Rovaniemeltä Juhannuspäivänä 1952:
"Ajattelenpa Juhannusta Karjumäen takana. Miten leppoisat olivat sen lehtimajat.Vaivalloisesti me lapset kantaa raahustimme "meijut" Mäkelän niityltä tai Luskalan haasta, usein vielä peläten Mäkelää tai Luskalan pappaa.Pelkoon tuskin lie aihetta ja ehken oli suotta kumpaakaan pelätä, mutta torpparin lapsi on ja oli silloinkin arka.
Kun nyt meijut oli saatu, tehtiin lehtimaja tuvan eteen tai, tai jos oli pihassa pinnoista rakettu rakenne, se somisteltiin lehvillä.
Vaatimaton saunamme sai aloittaa Juhannusjuhlan. Kiukaan sohiseva löyly ja vihtojen läiske ja veden loiske vieläkin kaukaisena kohisee korvissani ja sitten se lehtimajan kahvipöytä, sekös juhlalta tuntui. Kun vielä tuli joku täti tai eno Lopelta tai Janakkalasta, oli juhla suurenmoinen. Jos vielä sattui niin onnellisesti, että tuli tätilään tai enolaan lähtö Juhannuspäivänä, ei tahtonut enään haltioitumistaan malttaa hallita, niin ne olivat lapsuustunnelmia"
Tällaisia muistoja tulee tänäkin päivänä, kun jaksaa etsiä, aivankuin ne olisivat siellä odottamassa tätä löytämisen hetkeä. Silloin menee omakin iho kánanlihalle! Etsi hyvä ystäväni vastaavavlainen kirje omasta suvustasi 60-70 vuoden takaa. Simu tunnelmoi aamuaikaiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti