ONNI

ONNI sisältää  monenlaista sisäistä tunnetta ihmisessä. Onnen potkun voi kokea vaikka aamulla, kun saa itsestään irti lähteä lenkille. Sellaisen oikean hevosenpotkun sain eilen. Kerroin jopa vastaantuleville Gallträskin rantapolulla tästä, näkivät varmasti, että olin onnellinen. Tuuli kävi ja lammen tumma pinta oli korkealla.
Viikko sitten pääsin näkemään maailman ihanimman onnen säteilevän nuoren äidin ja isän kasvoilla. Aiheena oli pieni nyytti Tompan sylissä, vauvelihan siellä.
"Mikä elo onnellinen/Keinuvassa kehtolinnass!/Siellä kiikkuu oravainen/Armaan kuusen äitinrinnass"(Aleksis Kivi)
Olen kokenut pitkän elämäni aikana monia onnen hetkiä. Monesti olen ollut onnekas.
Olen kiitollinen, että saan näitä hetkiä kokea.
Kerro omista onnen hetkistäsi vaikka simulle.

Hei kaikki, valkosipulin tanssiinkutsu kajahtaa 28.10 Sen viettoon löytyy ainoa oikea paikka Poliisien maja Lauttasaaressa.
Menu sisältää valkosipulia kaikissa mahd. muodoissa, esim. valkosipulisuolakurkku,valkosipulipatonki ja valkosipulilla maustetut karitsanliha-mangoldikääryleet. Tänä vuonna täytekakussa ei ole valkosipulia, mutta sitä voisi olla, eiks. vaan!
Hiuskoristeet ovat nyt naisten asuissa, pukeutuminen on vaihdellut vuosien myötä.
Swingin Mestarit Pentti Mutikainen johdolla tansittävat väkeään svengaten.
Ylläreitä ja onnenarpoja löytyy.
Sinne säntäämme taas joukolla.Valkosipulin ystäviin voi aina liittyä ja tulla mukaan. Näette Simunkin paikalla

Odottelua
Ihme tämä elämä, kun koko ajan odottaa jotain. Nyt odotan huomista päivää, kun menen ystäväni Sirkan luokse viettämään yhteistä nimipäivää.
Tiistaina menen konserttiin, torstaina oopperaan (Carmen). Niin odotan sunnuntaina menoa Kytäjälle kuvaamaan arkiston sivuja, joissa kerrotaan sukuni työpäivistä kartanossa 1800-luvulla. Niitä aikoja ei tarvitse odottaa, ne ovat olleet olemassa ainakin 200 vuotta.
Ruokavalioni on pysynyt lähes samana. Porkkanaa, omenaa. Kaura-soijarouhe-puuro marjojen kanssa, Piimää, voileipä. Paino on pysynyt samana.
Kyllä tämä tästä, voisin olla vähän virkeämpi ja kirjoittaa enemmän. Sitten toiste,moi

Sieniretkeilyä ruskametsissä

Olen ollut kolme päivää Suomenniemellä, sää on aurinkoinen, ihana. Metsän siimeksessä ei tuule ja pehmeässä sammaleessa on kiva kulkea. Ystäväni Arja tietää paikat ja löytää suppilovahverot. Minä voin seistä niiden keskellä huomaamatta mitään, ennenkuin Arja ilmoittaa, että alapa sirkka kerätä.
Hirvikärpäsiä ei ole yhtään. Olemme varustautuneet niiden varalle voitelemalla niskaa kamferi-tipoilla. Samoilla tipoilla joita tiputettiin sokeripalaan ja annettiin isälle, kun häntä otti sydämestä.
Lampaankääpää oli myös paljon ja nyt Arja tekee ruokaa ja paistaa niitä.
Tässä vain laiskottelen. Ulkoilu tekee terää!
Siispä kipittäen metsään kokemaan samanlaista kuin Simu.