1.5. Vappu

Heräsin aikaisin ja nyt ulkona paistaa aurinko, tuulee ja on +6. Tapaan Laady-ystäväni Dipolin lounaalla kello 13.0. Päässäni on kellastunut ylioppilas-lakki vuodelta 1950.
 Ensi kerran laitoin sen päähäni Rovaniemen yhteiskoulussa 62 vuotta sitten. Oli vielä jälleenrakennuksen aikaa ja koulu oli kerrostalossa Vaaralankankaalla. Ei se menoa haitannut, iloisia olimme ja siihen aikaan kokonaan ilman alkoholia. Lapinmaan ravintolan terassilla otettiin ensimmäiset kuvat.
Nyt on lapsillani ja lastenlapsilla omat juhlat.
Retuperän orkesteri soittaa Dipolissa, niin etteivät vanhat toistensa puhetta kuule, mutta mitä väliä!
Voimme sitten Ölvin luona pölpöttää yhteen ääneen ja simailla. Niin kai sinäkin ystäväni, haliterveisin Simu

Golf-kesän aloitus

Kun olin tässä pari päivää levännyt Ähtärin matkasta, olinkin jo vauhdissa ja menossa Bodomin järven rannoille ja Master-golfin rangelle ja puttailemaan. Jos sää on hyvä maanantaina, menen kiertämään koko 18 reikää, siitä se kausi alkaa.
On se mukava, kun netistä voi varata kiertoajan ja katella, ketä sais kavereiksi.
Huomenna pitää käydä katsomassa Huuhkaja-perhettä ja kuvata niitä, kohta poikaset lentävät omia reviirejään rajaamaan. On se hieno juttu, kuulemma joku ryhmä on varannut raitiovaununkin, niin voivat kierrellä Helsinkiä ja nähdä ne linnut samalla!!!
Lukijani näiltä mailta, käypäs kurkkailemassa niitä, voit vaikka Simun siellä kohdata.

Siipirikon joutsenen tarina

Hei, Hyvää Pääsiäistä.

On pitkäperjantai, kaunis ilma täällä Ähtärissä, Jää sulaa järvestä, monenlaiset linnut laulavat. Ihanaa aikaa. Olen kuullut Kytäjällä siipirikosta joutsenesta. Kaksi vuotta sitten monet ohi kulkeneet näkivät Keihäsjoen rantamilla joutsenen, joka ei ollutkaan lähtenyt muiden mukaan. Sitten huomattinkin, että se on siipirikko, eikä pysty lentämään. Siitä joukko kyläläisiä päätti pelastaa sen. Niin kysyttiin Korkeasaaresta, voiko sinne tällaisen linnun tuoda. Siihen saatiin lupa ja neuvot linnun kiinni saamiseksi. Niin tehtiin. Siipirkko joutsen on nyt ollut Korkeasaaressa kaksi vuotta ja sen voikin sitten bongata sieltä.

Nyt näin tänään kaksi lintua Ähtärin sänkipellolla ja sain seuraavat kuvat. Kun toukokuussa menen Lappiin voinkin jatkaa joutsenten bongaamista Ylläksellä. Teille lukijoilleni hyvää. mämmikästä jula-aikaa.terv.simu

 

Rakkaan, edesmenneen, laady-ystäväni Pirkko Kolben, eli Kollun resepti

Pirkko Kolbe, eli Pii valittiin kunniakynsilaukkaajaksi v. 1987. Minä sain saman kunnian v.2002.
Piin seuraava resepti olkoon hänen muistolleen. Sopii Pääsiäisruoaksi.
"3 tölkillistä Abban veteen säilöttyjä simpukoita, jotka siivilöitynä kaadetaan hyvin voideltuun vuokaan. 100 gr voita tai margariinia ja murskatut valkosipulin kynnet (monta!). Haarukalla muserretaan 8-10 ajovisfileetä, lisätään sulaan voi-sipuliseokseen, Joukkoon silputaan puntillinen persiljaa, rapsutetaan hieman mustapippuria ja seos käännellään simpukoiden sekaan. Päälle lorautetaan 1 dl. smetanaa tai ranskankermaa, 1 dl raastettua, tuoretta valkoista leipää ja 1 dl. Parmesan- tai muuta kuumana venymätöntä juustoraastetta. Paistetaan 200 asteisessa uunissa 12-15 minuuttia ja makutaivaan tietä on helppo kulkea".
Ystäväni, lähdepä tälle makutaivaan tielle kokeilemaan tätä tai voit kokeilla vähän kevennettyä. Kerro siitä minullekin, simulle, joka toivottaa hurjan ihanaa Pääsiäistä!

Krevinnan parkin sinivuokot eilen

Kuljin Kytäjän maisemissa etsimässä laulujoutsenia, mutta ei ollut yhtäkään.  Aamulla oli ollut paljon, samoin hanhia, mutta olivat jo matkalla eteenpäin. Otin sauvan käteeni ja päätin kiivetä polkua kallioseinämän luokse. Se on siis se polku, joka johtaa krevinnan parkkiin. Sinne on istutettu tammet ja pensaat, raivattu polku ja lampi 1840 luvulla ja siellä istuskeli kreivitär Marie Linder, joka 1860-luvulla kirjoitti kirjaansa Stella.

Polun varrella oli muutamia sinivuokkoja, siis tämän kevään ensimmäiset. Olipa ihanaa, että jotain keväästä oli jo syntynyt. Joutsenen etsiminen jatkukoon. Oletko sinä lukijani jo bonggannut lintuja? simun kuvaharjotelmat ilahduttamaan päivää

Natividad Plan-kummityttöni

Harjoittelen kuvien siirtoa ja Natividadin kuva meni nurinpäin!??

Sain kummityttöni kuvan vuonna 2000, jolloin hän oli 2-vuotias. Hänen kotinsa on Dominikaanisessa tasavallassa ja hänen isoäitinsä  Juanita on adoptoinut hänet. Hänen isänsä, enonsa ja tätinsä asuvat hänen kanssaan. Olen saanut joka vuosi kuvan hänestä ja isoäidistä. Natividad on nyt 14 vuotias, kaunis tyttö ja käy peruskoulua. He asuvat hyvin köyhällä alueella, jonne Planin avulla on saatu koulu, rokotukset ja monet muut asiat. Olen kirjoittanut viime vuonna ensi kerran, mutta en ole vielä saanut vastausta. Pidän kuvia aarteinani ja ajattelen häntä usein ja toivon hänelle hyvän elämän.                                                       

Porkkanoiden syöminen saattaa pidentää elämää.

Porkkana sisältää alfakaroteeni-antioksidanttia. Kauan sitten oli oikein porkkana villitys, sitä syötiin niin paljon, että ihon värikin muuttui. Sitten sen merkitys on hukkunut monien muiden antioksidanttian joukkoon.
Amerikkalainen tutkimus (12.4.11 Archives international Medicine) pystyi 13-vuoden pituisella ja 15.000 hengen aineistolla osoittamaan, että kuolleisuus oli 40% prosenttia alhaisempi kuin niillä henkilöillä, jota eivät porkkanaa syöneet.
Olen syönyt vuosikausia porkkanaa joka päivä, parin porkkanan nakertelu päivässä sopii mainiosti vatsalleni, sitä pidän aina jääkaapissa. Olen tällä nakertelulla saanut jopa pilkkaa osakseni, puputhan sitä syövät!!!!
Siispä sekin asia todistettiin korkeammalta tasolta. Kun toukokuussa menen Rovaniemelle, otetaan jokaisen aamiaislautasen viereen pari porkkanaa. Niinhän Laila ja Jaakko!
Tänään ei pitäisi sataa eikä tuulla. simu

Oma parveke 2009

Tällaisen parvekkeen haluan tulevana kesänä. Nyt jo suunnitelmat suhisevat päässäni. Viime kesänä ei ollut aikaa hoitaa kukkia, kun olin viikot Kytäjän kartanossa arkistojen kimpussa. Olen pannut jo krassia itämään. Orvokkeja aion laittaa paljon. Lipstikka on se yrtti, jota kasvaa Luskalan perunakuopan ympärillä. Siispäs laitan sitä myös. Ensi kuussa hommat alkaa!

Öitä, nukkukaa hyvin Simu.

meijut

Isäni (Eemeli Karinen) kirje sisarelleen Teklalle Kytäjälle Rovaniemeltä Juhannuspäivänä 1952:
"Ajattelenpa Juhannusta Karjumäen takana. Miten leppoisat olivat sen lehtimajat.Vaivalloisesti me lapset kantaa raahustimme "meijut" Mäkelän niityltä tai Luskalan haasta, usein vielä peläten Mäkelää tai Luskalan pappaa.Pelkoon tuskin lie aihetta ja ehken oli suotta kumpaakaan pelätä, mutta torpparin lapsi on ja oli silloinkin arka.
Kun nyt meijut oli saatu, tehtiin lehtimaja tuvan eteen tai, tai jos oli pihassa pinnoista rakettu rakenne, se somisteltiin lehvillä.
Vaatimaton saunamme sai aloittaa Juhannusjuhlan. Kiukaan sohiseva löyly ja vihtojen läiske ja veden loiske vieläkin kaukaisena kohisee korvissani ja sitten se lehtimajan kahvipöytä, sekös juhlalta tuntui. Kun vielä tuli joku täti tai eno Lopelta tai Janakkalasta, oli juhla suurenmoinen. Jos vielä sattui niin onnellisesti, että tuli tätilään tai enolaan lähtö Juhannuspäivänä, ei tahtonut enään haltioitumistaan malttaa hallita, niin ne olivat lapsuustunnelmia"
Tällaisia muistoja tulee tänäkin päivänä, kun jaksaa etsiä, aivankuin ne olisivat siellä odottamassa tätä löytämisen hetkeä. Silloin menee omakin iho kánanlihalle! Etsi hyvä ystäväni vastaavavlainen kirje omasta suvustasi 60-70 vuoden takaa. Simu tunnelmoi aamuaikaiseen.

sukuani

Olen jo vuoden ajan etsinyt isäni sukua Kytäjältä, lähinnä kartanon arkistoista. Olenkin päässyt melko pitkälle. Kun nyt mukaan tulivat serkkujeni lapset, alkoikia tapahtua. Päätimme kerätä vanhat kuvat ja niitä onkin jo koossa. Tässä alla on vanhin kuva 1890-luvulta, jossa on isäni isoäiti Lena Stina s.23.5.1829 ja tätini Tekla s.25.9.1888.
Toinen kuva on isoisästäni Edvard Karisesta.Andersson- nimi muutettu Karikseksi v.1881, kun Edvard vuokrasi Nääsin kartanolta (Kytäjän kartano) Kari-nimisen torpan.







Parveke

Nyt se ihana hullutus on alkanut. Parvekkeen suunnittelu kesää varten!
Olen monien vuosien ajan laittanut parvekkeeni täyteen kukkia ja yrttejä. En halua siihen lasitusta, vaan saada kukilleni ja kasveilleni suoraan eteläisen auringon. Viime kesänä kukkia ei ollut niin paljon, koska suuren osan ajasta asuin Kytäjän kartanossa arkistoja penkomassa.
Näin aamulla hesarissa K-Raudan mainoksessa aika kivat, halvat parveketuolit. Säntäsin autolla Merituulen kauppaan. Tuoleja oli myynnissä 300, eli olikin jo pieni ruuhka. Sainpa ne kaksi tuolia, tietysti sitten tuli ostetuksi muutakin kivaa, esim. orkidea oli pakko ostaa kaveriksi sille yhdelle, jonka saatan saada kukkimaan, ensi kerran elämässäni. Kun ei liikaa kastele, ei jätä vettä alle!!!!!!
Puuhaa riittää, siivoilua ja huonekalujen siirtelyä, saahan aina uutta ilmettä.
Sitä ihmeellistä ilmettä haluan kokea. Olet kirjoittanut blogiini kommenttia omasta parvekkeestasi?!

Lumen lähtö

Näinä huhtikuun päivinä sää vaihtelee, niinkuin naisen mieli, puhuivat miehet vanhoina aikoina.
Kesti kuukausia lumen tuloon ja nyt kuluu päiviä, kun se häviää. Parasta onkin hävitä, kun sen väri on muuttunut rumaksi ja pintaan on tullut kuormittain hiekkaa. Ihminen saa kaikenlaista aikaiseksi.
Pää on tavalliseen tapaan täynnä suunnitelmia, suuria ja pieniä. Se onkin ehkä paras tapa yksineläjän saada päivänsä kulumaan ja vieläpä nauttimaan päivästä.
Eilisen kahden tunnin lenkin jäljiltä tänään on lepopäivä, onkin sopiva, kun on melko tuhti sade menossa, se lumensulatussade. Simu huhuilee, kirjoittakaa hyvät ihmiset!!!!!!!!

Junamatka Hyvinkäälle sukulaisia tapaamaan.

Olin serkkuni Urponahautajaisissa sopinut serkkuni Outin pojan Jounin kanssa Karisen suvun kronikan tekemisestä. Outi on 85 vuotias ja Urpon sisärpuoli. Hän on vanhainkodissa Hyvinkäällä, mutta eilistä tapaamista varten Jouni oli hakenut hänet kotiinsa.
Siispä päätin lähteä junalla, kun Jouni lupasi hakea minut asemalta.
Menin s-junaan Kauniaissa. Konduktööri teki koneellansa edestakaisen, eläkeläisen lipun, joka maksoi 9.60 euroa!! Kerroin meneväni Hesassa ostamaan paikkalipun, johon mies nauraen sanoi, että siihen junaan ei varata paikkalippuja etukäteen. Löi minua ällikällä, kun kertoi, että Hyvinkää on lähiliikennettä. Oppia ikä kaikki!
Pertti- serkkuni poika Pertti Rajamäeltä oli myös paikalla, samoin muuta perhettä. Outi kertoi lapsuudestaan, Kytäjän Pappalasta. Olenhan viime kesänä tutustunut seutuun kartanon arkistoja  avatessani. Löysin silloin Karisentien ja sen perällä Karin talon, joka oli aikanaan ollut Pappala. Katselimme kuvia, joista kuvasin kameraani esim. vanhan emännän, joka on minun isäni, isän äiti, ilmeisesti paljon yli 90-vuotias. Isoisäni Edwardin komea kuva oli myös mukana.
Karinen on minun sukuni, koska olen omaa sukuani Karinen
Tapaamiseen meni tunteja ja paluumatka sujui hyvin. Olin väsynyt illalla, mutta ei ihme. Hyvällä yöunella väsy hävisi ja tässä olen. Tekeeko sinun sukusi sukututkimusta, vai joko se on tehty Terv.simu

kaalikääryleet

Luin hesarista käärylä reseptin, jossa käytetään suppiksia. Niitähän minulla on kuivattuna vaikka kuinka paljon. Löysin kaapista murskatut ohra-riisi-ryynit, sopii hyvin.
Kuullotin käyttäen tätä hienoa sanaa, sipulin, porkkanat ja liottamani kuivatut suppikset. Mustapippuri mausteeksi., samoin soijakastike suolaksi. Kävelylenkillä kävin marketissa, ostin puolikkaan kaalia, laitoin sen kiehumaan suolaveteen. Näillä aineksilla pitäisi saada 15 käärylettä.
Kaalinlehdet pehmenivät, poistin ruoto-osan. Sekoitin sörsseliin kananmunan ja rasvatonta maitoa.
Voitelin öljyllä savivuoan ja aloin kääriä. Tietenkin sisältöä yritti aina mennä liikaa, mutta sainkin kokoon 8 käärylettä ja astian pohja tuli täyteen. Lopun ajattelin säästää kaalilaatikoksi, ettei kerralla syö liikaa.
Muistan lapsuudestani Rovaniemellä, kuinka yksi rouva oli syönyt valtavan määrän kääryleitä, meni illalla elokuviin ja kuoli seuraavan yönä. Olenkin muistanut aina syödä niitä kohtuudella, ettei käy hullusti.
Panin uuniin lämpöä aluksi 200 astetta, että tuli ruksea kuori. Silloin soi puhelin, siinä jutellessani unohdin paistoksen ja käry alkoi tulla. Onneksi olin laittanut päällimmäiseksi irtonaisen lehden ja se kärähti.
Voi että se oli hyvää! Terveysruokaa. Niin huusivat kylän lapset ja heiluttelivat iloisina karvaisia korviaan. simu